Kirjoitan tämän tekstin tänne tilkkeeksi, viikossa ei ole ollut mitään suurempia tapahtumia mutten halua pitää blogissani liian pitkiä taukoja. Arki se on täällä Keniassakin samanlaista kuin muualla. Töiden ja kodin välillä ravaamista.
Kenian talvi on tulossa päätökseen - huolimatta siitä, että Zen Gardenin puskissa on jouluvalot ja joulukoristeita on vielä myös kauppojen hyllyssä. Se mikä minua huolettaa, on tämä, että aiotaanko tässä nyt hypätä suoraan lyhyeen sadekauteen ilman aurinkoista jaksoa. Lyhyen sadekauden pitäisi alkaa joskus syyskuun puolivälistä ja kestää marraskuun lopulle. Teoriassa. Näin ei kyllä käynyt edes viime vuonna.
Jo muutamana iltana peräkkäin on ukkonen jyrissyt ja tummat pilvet vuodattaneet vettä melko runsaalla mittapuulla. Lauantaina olin saanut kutsun ruandalaisen kollegani Debran pojan valmistujaisjuhliin. Piipahdin siellä kollegani kanssa, juhlapaikka oli yhden tennisklubin pihalle pystytetyissä teltoissa. Myöhemmin illalla oli tarkoitus tanssia nurmikolla, joka oli sateen jäljiltä melko kosteassa kunnossa. Tuolla puolen kaupunkia maaperä on taksikuskini mukaan black cottonia, joka ei ime vettä yhtä hyvin kuin minun puolellani kaupunkia oleva red soil.
Juhlat olivat kestäneet yli puolen yön, vieraat olivat tanssineet mutavellissä (joka oli pakottanut kuulemma kehittämään uusia tanssityylejä) ja kaikilla oli ollut hauskaa. Liekö tätä asiaa auttanut pöydissä runsaasti notkuneet whiskey- ja ginpullot, en tiedä. Mietin, että jos juhla olisi järjestetty tuolla ilmalla Suomessa, juhlavieraat olisivat saapuneet järkevissä sadevaatteissa ja puolet vieraista olisi jättänyt ylipäätään tulematta. Täällä Keniassa naiset saapuivat toinen toistaan upeammissa värikkäissä asuissa, hiukset viimeisen päälle laitettuina korkokengissään - miehet olivat suurimmaksi osaksi tummissa puvuissa, osalla oli perinteiset afrikkalaiset asut. Näyttää olevan asennekysymys tämä sade.
Opin viime viikolla, ettei pitäisi mennä umpimähkään ostamaan sellaisia tuotteita, joista ei ymmärrä kovin paljoa - kuten kirves tai kaksi sisäkön asua. Siivoojani Alicen työasu näytti ratkenneen kainalosta selän puolelle, ja ajattelin yllättää hänet uudella työasulla. Alice on vähän pyöreähkö ja nuo kaksi ekaa asua olivat kokomerkinnästään huolimatta melko sirolle työntekijälle luotuja. Kokeilin jopa suurempaa niistä päälleni, huonolla menestyksellä. Dumppasin ne sitten puutarhurini kautta jaettavaksi jonnekin eteenpäin, en kehdannut niitä edes tarjota Alicelle. Eli nyt täytyy löytää uusi iso sisäkön asu, joka sopii Alicelle. Täällä on aika rehevämuotoisia naisia, aika jännää että asun löytäminen on niin vaikeaa. Ehkä kokeilen sitä ensin itse päälleni.
Kirveskin meni sikäli vähän metsään, että ostin sellaisen suomalaisittain normikokoisen kirveen. Kun tulin kotiin, niin puutarhurini Tobias näytti minulle sellaista metrin pituisella varrella varustettua jättikirvestä, joka oli naapurilta lainassa. Minun tuomani kirves näytti sen vieressä pikkupoikien leikki-työkalulta.
Iksun iho-ongelmat ovat täysin parantuneet ja se on partioi pihassa täynnä tarmoa. Sateen vuoksi emme voineet viime viikonloppuna käydä Karuran metsässä kävelyllä. Muta tarttuu sen tassuihin kuin lumi paakuiksi eikä kävelystä tule mitään. Viikko sitten sunnuntaina kävimme Karurassa ja pusikoissa liikkui paljon sellaisia kettuterrierin korkuisia kauriita (tosi pieniä) ja apinat hyppelivät puista toiseen. Iksu oli niin kypsä koko lenkkeilytouhuun, ettei se edes huomioinut niitä vaikka sen pitäisi olla metsästyskoira. Sen ajatuksissa oli vain paluu autolle ja kotiin - syömään.... Ehkä latkimaan muutaman tilkan olutta ruoan päälle.
Sade on nyt tauonnut tältä illalta.
Kenian talvi on tulossa päätökseen - huolimatta siitä, että Zen Gardenin puskissa on jouluvalot ja joulukoristeita on vielä myös kauppojen hyllyssä. Se mikä minua huolettaa, on tämä, että aiotaanko tässä nyt hypätä suoraan lyhyeen sadekauteen ilman aurinkoista jaksoa. Lyhyen sadekauden pitäisi alkaa joskus syyskuun puolivälistä ja kestää marraskuun lopulle. Teoriassa. Näin ei kyllä käynyt edes viime vuonna.
Jo muutamana iltana peräkkäin on ukkonen jyrissyt ja tummat pilvet vuodattaneet vettä melko runsaalla mittapuulla. Lauantaina olin saanut kutsun ruandalaisen kollegani Debran pojan valmistujaisjuhliin. Piipahdin siellä kollegani kanssa, juhlapaikka oli yhden tennisklubin pihalle pystytetyissä teltoissa. Myöhemmin illalla oli tarkoitus tanssia nurmikolla, joka oli sateen jäljiltä melko kosteassa kunnossa. Tuolla puolen kaupunkia maaperä on taksikuskini mukaan black cottonia, joka ei ime vettä yhtä hyvin kuin minun puolellani kaupunkia oleva red soil.
Juhlat olivat kestäneet yli puolen yön, vieraat olivat tanssineet mutavellissä (joka oli pakottanut kuulemma kehittämään uusia tanssityylejä) ja kaikilla oli ollut hauskaa. Liekö tätä asiaa auttanut pöydissä runsaasti notkuneet whiskey- ja ginpullot, en tiedä. Mietin, että jos juhla olisi järjestetty tuolla ilmalla Suomessa, juhlavieraat olisivat saapuneet järkevissä sadevaatteissa ja puolet vieraista olisi jättänyt ylipäätään tulematta. Täällä Keniassa naiset saapuivat toinen toistaan upeammissa värikkäissä asuissa, hiukset viimeisen päälle laitettuina korkokengissään - miehet olivat suurimmaksi osaksi tummissa puvuissa, osalla oli perinteiset afrikkalaiset asut. Näyttää olevan asennekysymys tämä sade.
Opin viime viikolla, ettei pitäisi mennä umpimähkään ostamaan sellaisia tuotteita, joista ei ymmärrä kovin paljoa - kuten kirves tai kaksi sisäkön asua. Siivoojani Alicen työasu näytti ratkenneen kainalosta selän puolelle, ja ajattelin yllättää hänet uudella työasulla. Alice on vähän pyöreähkö ja nuo kaksi ekaa asua olivat kokomerkinnästään huolimatta melko sirolle työntekijälle luotuja. Kokeilin jopa suurempaa niistä päälleni, huonolla menestyksellä. Dumppasin ne sitten puutarhurini kautta jaettavaksi jonnekin eteenpäin, en kehdannut niitä edes tarjota Alicelle. Eli nyt täytyy löytää uusi iso sisäkön asu, joka sopii Alicelle. Täällä on aika rehevämuotoisia naisia, aika jännää että asun löytäminen on niin vaikeaa. Ehkä kokeilen sitä ensin itse päälleni.
Kirveskin meni sikäli vähän metsään, että ostin sellaisen suomalaisittain normikokoisen kirveen. Kun tulin kotiin, niin puutarhurini Tobias näytti minulle sellaista metrin pituisella varrella varustettua jättikirvestä, joka oli naapurilta lainassa. Minun tuomani kirves näytti sen vieressä pikkupoikien leikki-työkalulta.
Iksun iho-ongelmat ovat täysin parantuneet ja se on partioi pihassa täynnä tarmoa. Sateen vuoksi emme voineet viime viikonloppuna käydä Karuran metsässä kävelyllä. Muta tarttuu sen tassuihin kuin lumi paakuiksi eikä kävelystä tule mitään. Viikko sitten sunnuntaina kävimme Karurassa ja pusikoissa liikkui paljon sellaisia kettuterrierin korkuisia kauriita (tosi pieniä) ja apinat hyppelivät puista toiseen. Iksu oli niin kypsä koko lenkkeilytouhuun, ettei se edes huomioinut niitä vaikka sen pitäisi olla metsästyskoira. Sen ajatuksissa oli vain paluu autolle ja kotiin - syömään.... Ehkä latkimaan muutaman tilkan olutta ruoan päälle.
Sade on nyt tauonnut tältä illalta.
