Zanzibar - siellä pippuri kasvaa

Kuumeisen matkakohdearvonnan tulos (Seychellit vai Sansibar) päättyi budjettisyistä Zanzibarin eduksi. (Kirjoitan sitten muuten aivan tahallani Zanzibar enkä suomalaisittain Sansibar, koska se näyttää eksoottisemmalta. Sansibar s-kirjaimella on kuin joku halpisversio tästä hienosta Zanzibar-saaresta.)

Tiesittekö muuten mistä tulee nimi Tansania (Tanzania)? Aikanaan mannermaalla sijaitseva osahan oli nimeltään Tanganjika ja Zanzibar oli ... no Zanzibar. Vuonna 1964 lyhyen mutta tehokkaan vallankumouksen jälkiseurauksena nämä maat yhdistyivät ja nimeksi tuli TAN-ZAN-IA, jossa IA kuvastaa itäistä Afrikkaa. Zanzibar oli ennen Tansaniaan liittymistään lyhyesti kuukauden ajan perustuslaillinen sulttaanikunta, mutta sitä ennen saarella ovat viihtyneet afrikkalaisen väestön lisäksi persialaiset, arabit, britit, portugalilaiset, intialaiset jne. Omanin sulttaanikunta hallitsi Zanzibarin saaria melkein 200 vuoden ajan ja tuolloin Sansibarista tuli merkittävä orjakaupan keskus (norsunluun lisäksi).

Zanzibarilla ihmiset toistelevat Leijonakuningas-elokuvasta tuttua lausetta "Hakuna matata", joka vastannee suurinpiirtein ajatusta että kaikki on ok, kiire pois. Tosin swahilin kielen opettajani sanoi kerran eräällä oppitunnilla että tuo lause ei ole oikeaa swahilia ja on tullut käyttöön vasta Disneyn elokuvan myötä. Joka tapauksessa, ystävälliset ihmiset hymyillen toistelivat tuota lausetta joka puolella niin paljon että se toimi melkein kuin tantrana ja työstressi alkoi kummasti hellittämään.

Hotellibookkaus Karafuu Beach Resort & Spa'han hoitui jo niin monesti käyttämäni suurlähetystön alakerrassa sijaitsevan Travelshoppen kautta, lennot varasimme suoraan netistä. Travelshoppen Palvi vakuutti minun olevan heidän VVIP-asiakkaansa ja upgreidasi meidät Junior Sviittiin, jonka verannalta näkymät olivat suoraan merelle päin.

 

Tällä verannalla ja alla olevissa maisemissa tuli nautittua parikin GT'tä

Alueen vartionnista vastasivat värikkäät masai-soturit, jotka loivat oivan kuvauskohteen meille turisteille.

Aurinko oli niin voimakas että joidenkin kuvien värit ovat melkein epätodellisia

Elämä ei Zanzibarillakaan ole pelkkää auringonpaistetta. Sadekausi kolkutteli ovelle ja aamuisin oli silloin tällöin harmaata & sateista. Lämpöä riitti 32-35 astetta iltaisinkin, kosteusprosentti n. 80% takasi sen että ilma oli kuin lehmän henkäys.

Trooppinen sade

Allasbaareja riitti kolmessa eri uima-altaassa, suosituin ei kuitenkaan ollut tämä kuvattu versio. Meidänkin suosikki oli pääaltaalla (seuraava kuva).

Nämä jalat olivat kyllä enemmänkin tuolla uima-altaassa kuin tässä loikoilemassa. Vesi oli ihanan ja houkuttelevan raikasta (ainakin ilmaan verrattuna).

 

Meren värit. Näihin sinisen sävyihin voi uppoutua tunneiksi.

Paikalliset apinat olivat erittäin hyvätapaisia

Aluetta lakaisi ja siivosi jatkuvasti suuri joukko iloisia työntekijöitä. Jostain syystä iloisuuden vaikutelma oli todellinen, ehkä tuo hotelli kohteli hyvin työntekijöitään?

Maanantai-iltana illallinen nautittiin masai-kylässä, joka oli yksi hotellialueemme ravintoloista. Turisteille suunnattu tanssiesitys oli ihan viihdyttävä mutta jokin safareilla koettu "aitous" niistä jää silti puuttumaan. Vaikka eiväthän ne sielläkään mitään aitoja ole tietenkään. Hauskoja silti.

 

Tässä pojat tanssivat sitä "kuka hyppää korkeimmalle"-tanssia

Koska vuorovesi oli melko voimakas ja veden pinta laski / nousi reippaasti, ei itse ranta ollut mikään uimarin unelma. Hotellimme oli ratkaissut ongelman siten, että rannasta pääsi eräänlaista betonijalkakäytävää pitkin kävelemään n. 100 metrin päähän rannasta paikkaan, jossa oli pelkkää hiekkaa. Sitä edeltävällä osuudella oli nimittäin täynnä pieniä korallimaisia saarekkeita, merisiiliä, levää jne. Sen sijaan tuo matka "jalkakäytävää" pitkin oli todella viihdyttävä laskuveden aikaan, sillä heti sen sivussa uiskenteli paljon pikkuisia kaloja ja vesi oli kirkasta.

Lainasin tähän matkaseuralaiseni pari valokuvaa sillä itse en älynnyt ottaa näitä kuvia.

Tutustuimme yhdellä tuollaisella merelle-kävely-reissullamme ranskalaiseen pariskuntaan, joista mies oli innokas snorklaaja. Hänen kanssaan lähdimme maanantaina tuulta ja huonoa aamuilmaa uhmaten kauemmaksi omasta rannastamme nk. blue lagoon-alueelle snorklausretkelle. Sää parani ja snorklaus sujui aurinkoisissa merkeissä. Harvoin olen niin hienossa paikassa snorklaillut - vesi oli turkoosin sinistä, kaloja oli niin monen värisiä ja muotoisia että sekosin laskuissani (yritin laskea montako erilaista kalalajia näkisin....), korallitkin olivat upeita ja terveitä vaikka tosin eivät kovin monivärisiä. En ole mikään huippu-uimari ja sen takia meinasin jättää kokonaan snorklailematta tuulisella säällä. Mutta onneksi mennä loiskautin menemään ja nauttimaan vedenalaisesta väriloistosta.

Seuraavana päivänä oli vuorossa retki Stone Towniin ja maustefarmille.

Odottelenpahan tässä maustelastia

Pippuri kypsymässä

Muskottipähkinän päällä on muovimainen aniliininpunainen verkko

Currypensaita

Violetteja banaanejakin siis oikeasti kasvaa....

Kardemumman alla oppaamme

Tämän varmaan arvasittekin? (vaniljatankoja)

Tätä taas kovin moni ei arvaa? kyseessä on kasvi, jota paikalliset rouvasihmiset voivat tarpeen tullen käyttää huulipunana. Oranssiin vivahtavalla punaisella myös masait värjäävät päänsä sekä koristelevat kasvonsa silloin tällöin.

Entä tämä - tiedätkö? Neilikkapuu. Eli se pieni piikikäs maustekukka tulee tällaisesta puusta.

Tässä on neilikan kukinto ja pieni taimi

Kierroksen päätteeksi minut kruunattiin Spice Queeniksi ja minulle luovutettiin asianmukaiset kruununjalokivet.
Olenko siis nyt yksi Spice Girls'eistä??? Cool!

Paikallinen orava on hänkin värikkäämpi kuin pohjoiset serkkunsa

Oletko ennen nähnyt kenenkään kiipeävän kookospalmuun?

 

 Mausteiden jälkeen matkamme jatkui saaren pääkaupunkiin Zanzibariin. Zanzibarin nk. vanha kaupunki on nimeltään Stone Town ja se on UNESCOn maailmaperintökohde. Se on aikanaan ollut itäisen Afrikan orjakaupan keskus ja sieltä tehdään matkoja lähistöllä sijaitsevalle Prison Island'ille, jossa orjia säilytettiin. Tuota saarta asuttavat nykyisin vain jättiläiskilpikonnat.

Stone Townin kalamarkkinat olivat huumaavantuoksuinen elämys

Freddie Mercuryn synnyintalon kyltti - FM syntyi siellä v.1946. Talo itse aika vaatimattoman näköinen eikä siellä voi vierailla.

Stone Townin kalastussatamaa

Vanha linnake toimii nykyisin kulissina eri kulttuuritapahtumille.

 

Retkien jälkeen viikkomme kului ihanan leppoisasti uiden ja syöden. Niinhän se aina lomalla.

Kuten sanottu, laskuvesi oli aika raju. Tuossa vasemmalla se kuuluisa jalkakäytävä. Kuva on otettu mereltä rantaan päin, hotellialueemme tuolla taustalla.

Flametree on niin pysäyttävä, että siitä tuli otettua melko monta valokuvaa.....

Viimeisenä päivänä istuessamme Zanzi...barissa KAHVILLA huomasin kirjahyllyssä tämän kirjan. Emme siis olleet ensimmäiset suomalaiset Karafu Beach resortissa.

Ainoastaan Zanzibarin saarella asuu nk. punainen Colobus-apina (red Colobus monkey). Se on suojeltu laji ja apinan tappamisesta saa n. 200 euron sakon mikä on sikäläiselle väestölle huimaava rahamäärä. Tätä apinaa ei myöskään saa ottaa lemmikiksi, mutta jostain syystä ne hakeutuivat hotellimme baariin - seuran vuoksi. Yksi apinoista tuli illaksi torkkumaan tuollaiselle kaiteelle, nostaen päätään vain kun joku idiootti kävi vetämässä sitä hännästä. Niin kesy se oli, ettei lähtenyt pois vaan jatkoi uniaan. Tarjoiluhenkilökunta sanoi, että se on siinä niin kauan kuin ihmisetkin ja lähtee sen jälkeen taas omille teilleen.

Sen pituinen se.