Luonnollinen viikonloppu

Loppiaisen jälkeinen viikonloppu on ekstraluksusta – keskiviikko katkaisi vuoden ekan työviikon mukavasti ja nyt viikonloppuna oli jotenkin ihan tolkuttomasti aikaa olla tekemättä kaikenlaista. En sopinut mitään muuta menoa kuin tämän aamun kävelyn naapurini Gron ja koirien kanssa Karuran eukalyptusmetsässä.


Pallopeli à la Iksu. Minä heitän, se juoksee pallon luokse ja odottaa että myös minä tulen sinne.... Jossain on koulutus mennyt pieleen?

Aloin lukea joululahjakirjoja, kiertelin puutarhaani ja leikin Iksun kanssa pallolla.  Katsoin booxtv’n kautta sinne kertyneitä ohjelmia, tein ruokaa ja OLIN. Kävin tankkaamassa auton YK:n bensa-asemalla ja kerroin tankkaajalle, että Suomessa oli pohjoisessa mitattu -41,7 astetta. Hän jäi ihmettelemään että voiko siellä asua ihmisiä. Vakuutin että voi.

Kameratuki/jalka vois olla ihan kova juttu, sen verran heittelehtii video

 

Lukiessani puutarhassa minulla oli taas aikaa keskittyä siellä lenteleviin lintuihin. Lintujen uima-allas on ollut hyötykäytössä, pesin sen mäntysuovalla ja vaihdoin linnuille raikkaat kylpyvedet. En usko että linnut itse tästä puhtaudesta niin piittaavat, mutta likaisia lammikoita löytyy ihan tarpeeksi niillekin. Sitä paitsi mäntysuopa tuoksuu ihanalta. Linnuilla on jännä hierarkia – ne harvoin menevät altaalle yhtä aikaa toisen lajin kanssa. Ja sitten on niitä, jotka eivät odota vuoroaan vaan tylysti ajavat muut linnut pois altaalta sinne tullessaan, kuten tuo videolla oleva kutojalintu (nimi koska kutoo roikkuvia heinistä tms tehtyjä pallomaisia pesiä puihin). En harmi kyllä ehtinyt saada kuvaan ihanaa turkoosia pikkulintua, joka myös kävi altaalla. Iksu onneksi ottaa tämän lintubongauksen aika rennosti eikä lähde niitä enää ajamaan pois altaalta. Ainoat linnut, joita se edelleenkään ei voi sietää, ovat ibislinnut ja niiden korviasärkevä rääkynä. Niitä lähdetään ajamaan pois puutarhasta  vaikka kesken ruokailun.

 

Harvinainen tilanne että kutojalintu "mahtui" yhtäaikaa muiden kanssa altaalle - tosin ei sitä kauan kestänyt
 

Keskellä kuvaa heinäsirkkaystäväni

Lintuja bongatessani yhtäkkiä lepotuolistani kuului kopsahdus ja totesin että mega-Sirkka oli päättänyt jakaa aurinkotuolin kanssani. Se loikkasi kuitenkin heti minut huomatessaan kauemmaksi, ilmeisesti Sirkat eivät jaa tuoleja. Näitä ei onneksi parvina tule tänne, sen verran kookkaita tapauksia ovat. Muistan kun yksi kollegani kertoi että Egyptissä näitä pikkulinnun kokoisia  jättisirkkoja välillä tulee isoina laumoina ja ne kopsahtelevat ikkunaruutuihin sekä sateenvarjoihin (joita tarvitaan sirkkojen vuoksi). En ole ihan varma että olisi minun juttuni…. vaikka kaikkeen tietysti tottuu.

Karuran metsän eukalyptuspuita

Tänään kävimme Iksun ja naapurini Gron sekä hänen koiriensa kanssa perinteisellä - mutta joululomien vuoksi vähäksi aikaa taonneella - sunnuntain aamukävelyllä Karuran eukalyptusmetsässä. Maaperä alkaa olla sen verran kuiva sadekauden jälkeen että voin Iksunkin sinne viedä. Sateella punainen maa muuttuu liisteriksi joka jää koiran tassuihin ja omien tossujen pohjiin pahemmin kuin nuoskalumi. Iksun varpaan välit ovat silloin isoina paakkuina tuosta liisteristä joka ei lähden kuin liottamalla pois. Nyt metsässä tuoksui ihana eukalyptuksen tuoksu ja kasvusto on sadekauden jälkeen syvän  vihreänä. Pölyn ja kuumuuden vuoksi Iksu hörppi reippaasti omasta vesipullostaan raikasta vettä ja niinpä me teimme melkein kahden tunnin kävelyn metsässä. Välillä siellä törmää pieniin dikdik-antilooppeihin, mutta tällä kerralla kuulimme vain kuinka apinat hyppelivät puiden latvoissa. Käärmeisiin emme metsässä ole törmänneet, johtuu varmaan siitä että siellä on paljon vaeltajamuurahaisia.

Vaeltajamuurahaisia

Luonnonläheinen viikonloppu on melkein ohi ja vuoden toinen työviikko häämöttää. Enää vajaat 6kk Keniassa, tulee kiire nauttia kaikesta mitä tämä maa tarjoaa. Iksuresortin majoituspalvelutkin pyörähtävät taas ensi viikolla  käyntiin.