Viikonloppu valokuvina

Joskus ei vaan oikein saa langan päästä kiinni - toisin sanoen en nyt keksi miten pistäisin sekavan viikonloppuni nättiin pakettiin.
Joten päätinkin sitten pläjäyttää kuvia näin sadekaudella kukoistavasta puutarhastani sekä sadekauden nurjasta puolesta eli punaisen mullan muuttumisesta punaruskeaksi liejuksi.

 



Sunbird-koiraat ovat niin kauniita. Naaraat ovat sellaisia harmaavarpusen näköisiä. Todella säikky lintu ja vaikea kuvata, tämänkin kuvasin makuuhuoneen ikkunan läpi.

Päätin pitkän pohdinnan jälkeen ostaa puutarhaani myös orkidean, joka viihtyy siellä vallan mainiosti. Viime kesänä hankin jo Suomesta kolme halpaa orkideaa, jotka kuvittelin tuovani tänne matkalaukussa: olisin vain leikannut kukkavarret pois, ja käärinyt juuripaakun sanomalehteen. En ottanut huomioon, että saunan lattialla Kenian matkaa odotellessa muurahaiset olivat vallanneet niiden ruukut. Sinne ne jäivät sisareni puutarhaan muuahaisineen päivineen. Kirpaisi kyllä maksaa täällä orkideasta 35 euroa kun Suomessa samoja saa alle kympin Ikeasta.....

Paratiisilinnut ovat parhaimmillaan :)

Lempinimeltään Afrikan lilja - oikeaa nimeään en edes muista. Tämä kukkii kerran vuodessa näin muhkeasti, todella näyttävä kukka.

Afrikan liljat lähikuvassa

Joulutähdetkin ovat jo täällä!

Tomaatit jouduimme suojaamaan mansikkaverkolla, pitkähäntäiset närhen sukulaiset ovat pahempia  kuin heinäsirkkaparvi ja koko kasvimaa tyhjenee hetkessä mikäli herkkuja ei suojaa.

Närhien lisäksi on sitten tämä nelijalkainen hortonomi, jolta pitää kasvimaata myös toisinaan suojata. Muutama kypsä tomaatti Iksun laadunvalvonnassa

En tiedä mikä tämän pampun nimi on, näitäkin tulee säännöllisin väliajoin ylös maasta

Passionhedelmät kypsymässä

Siellä jo yksi loistaa violettina eli kypsänä

Pikkuruinen lime-sitruunapuuni on tulvillaan sormenkokoisia sitruunoita, laskin nopeasti 16kpl mutta kyllä niitä on enemmän!! Gin-tonicin höysteeksi tai kenties limoncellon aineksiksi....?

Iksu ei voi sietää näitä ibislintuja - tätä yksilöä torkkuva ibisvartija ei ollut vielä huomannut

Kuvaussessioni keskeytti Iksun torkut sohvan käsinojalla. Not happy.

Ilta, takkatuli ja kauniit muhkeat vaaleanpunaiset ruusut (kimpun hinta hulppeat 3 euroa)

Kävin viikonloppuna myös markkinoilla. Ensin lauantaina suunnistin sateesta huolimatta Karuran metsään urheilukentälle pystytetyille joulumarkkinoille. Mitään en ostanut ja kävelin pääsylipputiskinkin ohi muina naisina vahingossa (en suoraan sanoen huomannut sitä). Auto meinasi jäädä märälle mutapellolle kiinni, ja metsätien viettäessä jyrkästi alaspäin mietin että löydänkö itseni mutaliirron tuloksena jostain puskasta. Märkä mutavelli on tosi liukasta ja arvaamattomampi ajaa kuin jääkelit.

Auto oli pesty aamulla....



Ja kumpparitkin olivat ihan puhtaat

Tämä ei ollut yhtään mitään - tässä oli jopa tuotu kuorma-autolastillinen soraa, jottei autot uppoa peltoon

Näytteillä oleat esineet olivat märkiä ja osittain pressujen alle piilotettuja

Ei niin puhtaat saappaat markkinoiden jälkeen

Sunnuntaina oli vuorossa Karenin Fashion Market, eli muotimessut. Melko pienet ja ytimekkäät. Täältäkään ei tarttunut mukaan mitään.

Näiden kenialaisten naisten kengänkorot ovat mahtavia - jopa korkeampia kuin pariisilaisilla transuilla

Tästä mainosjulisteesta sai sen kuvan että siellä olisi ollut jotain ostettavaakin. Ei ollut.

Ensi kerralla enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia. Promise.

Matkailuhaaveita

Tämä kuva on symbolinen ja esittää painavia esteitä matkahaaveideni tiellä:
isot veromätkyt (koska v.2013 vuokrasin asuntoni ekaa kertaa enkä ymmärtänyt vaihtaa veroprosenttia),
joulun lentolippu ja autovakuutus & asuntolaina. Mutta joku päivä ne siitä väistyvät!!!

Silloin kun elämässä on "taloudellista turbulenssia" kuten eräs kollegani muutamia vuosia sitten asian ilmaisi, jokin pirulainen laittaa minun kohdallani aina mielikuvitukseni laukkaamaan jotta voisin tuhlata vielä enemmän rahaa ja nytkin olen haaveillut - jopa melkein laatinut listan - kohteista, joissa haluan täällä Keniassa oloaikani (vielä 2-3 vuotta) käydä. Tässä se lista:

1) Victorian putoukset on yksi UNESCOn maailmanperintökohteita. Se sijaitsee Zimbabwen ja Sambian rajalla ja sinne 3pvän hyvätasoinen (turvallinen) matka maksaa noin 1000USD. Putoukset on nimetty skotlantilaisen tutkimusmatkailijan David Livingstonen toimesta (= "Doctor Livingstone, I presume"). Putouksilla on myös alkuperäinen vanhempi nimi Mosi-oa-Tunya, mikä tarkoittaa savu, joka jyrisee ja se on putouksien virallinen nimi Sambiassa. Kollegani lähtee käymään siellä parin viikon päästä, lentäen Sambiaan Livingstonen kaupunkiin (olen kade....). Vaikka putoukset eivät ole korkeimmat tai leveimmät maailmassa, niitä silti väitetään suurimmiksi. Puistossa voi kävellä 1,7 kilometriä pitkää päällystettyä tietä, mikä on tehty rotkon kärkeen ja josta on mahtavat näkymät putouksille. Sadekauden aikana on kuin kävelisi rankassa sademyrskyssä, kun vesi kuohuu satoja metrejä maan yläpuolella ja jyrisee vain 60 metrin päässä.

2) Zanzibar ja Serengeti Tansaniassa Zanzibar on melko turvallinen ja todella kaunis rannikkokohde (verrattuna Kenian nykytilanteeseen) ja kollegani Susa on postannut sieltä ihan mahtavia valokuvia. Kollegojen mukaan siellä kuuluu ehdottomasti käydä maustefarmilla. Toinen paikka, johon mieli palaa, on Serengeti, jonne olisi upeaa päästä safarille.

3) Seychelles kuuluu meidän suurlähetystömme toimialueeseen. MUTTA eipä sinne kovin virkamatkoille lähdetä, se on täältäkin kallis kohde. 3 päivän matka maksaa minimissään noin 750 USD eikä siinä ajassa ehdi nähdä paljon mitään. En voi edes mennä sinne ensi keväänä eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen vaalivirkailijaksi, sillä siellä asuu pysyvästi vain 7 suomalaista. Nyyh.....

4) Uganda kuuluu myös toimialueeseemme ja pääkaupunki Kampalaan saatan jopa päästäkin ensi keväänä vaalivirkailijaksi. Mutta Ugandassa minua ei kiinnosta niinkään Kampala vaan gorillat. Ja sademetsässä asuvia gorilloja katsomaan onkin sitten taas sellainen 1000USD reissu luvassa ihan 3 päivän mittaisenakin. Sademetsät ovat melko kaukana Kampalasta, majoitus täytyy olla turvasyistä jossain luksus lodgessa ja sieltä tehdään jalkapatikassa safari sademetsän läpi gorillojen asuinalueelle aseistettujen vartijoiden ja oppaiden kanssa. Seikkailua :)  Tämä oikeastaan on ihan ykkösenä listallani.

5) Olpejeta ja Turkana Keniassa. Olpejetasta sanotaan "Ol Pejeta is East Africa’s Largest Black Rhino Sanctuary, the only place in Kenya to see chimpanzees and holds some of the highest predator densities in Kenya." Siellä on simpanssien orpokoti, joka on kuulemma aivan hurmaava paikka. Ja siellä ehkä saattaisin nähdä sen leopardinkin, jonka olen tähän mennessä nähnyt Keniassa vain täytettynä kansallismuseossa. Turkanaan taas haluaisin lähteä valokuvausmatkalle, sillä sieltä löytyy todella upeita alkuasukasheimojen (saako vielä nykyään puhua alkuasukasheimoista, en tiedä????) perinteisiä asuja - värikkäitä ja näyttäviä.

6) Kapkaupunkiin shoppailemaan. Tämä tuskin tarvitsee selittelyjä. Paitsi että Kapkaupunki on ihan todella kaunis paikka, jossa voi shoppailla jättiläismäisissä ostoskeskuksissa (näin olen ymmärtänyt??) ja samalla nauttia hyvästä ruoasta ja erinomaisesta viinistä.

Näistä siis haaveilen, jos rahapussini seuraavien parin vuoden aikana ne suinkin sallii. En usko että kohteisiin tulee esim. Suomesta erikseen lähdetyksi. Matkaseura on tottakai tervetullutta, jos haaveet osuvat yhteen..... :)

MUTTA takaisin maan pinnalle: Toistaiseksi keskityn vain 1500 euron mätkyjeni maksamiseen ja arjen pyörittämiseen. Ja haaveilemiseen.
 

LENNOSSA

Pitkään lentomatkaan ei totu. Käväisin Suomessa konsulipäivillä päivittämässä tietoja ja taitoja ja täytyy sanoa, että lentomatka sinne on aina yhtä pitkä. Niin, kyllähän se tietenkin onkin yhtä ”pitkä”, mutta tarkoitan että se tuntuukin aina yhtä pitkältä eikä siihen totu. Lähtö kotoa klo 17.30 iltaruuhkassa Jomo Kenyattan kv lentokentälle (JKIA) , 2 tuntia taksissa ja sitten kentällä odottelua – kone lähti vasta klo 22.25, mutta tässä maassa on parempi aina varata aikaa kaikenmaailman jonotteluun. Odotellessa voi mennä terminaalin ainoaan kahvilaan, jossa saa olla onnellinen löytäessään jonkinlaisen istumapaikan. Nyt istahdin samaan pöytään kanadalaisen eläkeläisparin kanssa ja vaihdoimme Kenia-kokemuksiamme celine dion-ranskaksi.

Menomatkalla viereeni istahti kaksi kenialaista parikymppistä poikaa, mahdollisesti juoksijoita ja ensimmäistä kertaa lentokoneessa. (Voi sitä ihmetyksen määrää…. ) Juuri kun meille oli työnnetyt illallistarjottimet nenän alle ja olin saanut punaviinin muovimukiini, päätti toinen näistä vierustovereistani, että nyt täytyy päästä vessaan. Siinä sitten taiteilin itseni käytäväpaikalta pystyyn kannatellen toisella kädellä tarjotinta ja toisella punaviinilasia. Ja totta kai tuo vessaanpyrkijä heilautti juuri sitä kättäni jossa oli punaviinilasi. Vaaleanruskeille housuilleni levisi tummanpuhuvat tahrat ja minä kajautin selkärangasta kumpuavan ”MERDE!” ilmoille. Kumma kuinka sitä vieläkin kiroilee ranskaksi…. J Onneksi olin ottanut myös vichyä, ja sillä sekä suolalla sain tahrat hieman haaleammiksi. Haalea ei sen sijaan ollut se katse jonka loin tuohon vessaveikkoon kun hän palasi takaisin paikalleen ja jumppasin jälleen itseni tarjottimen + hieman tyhjemmän punaviinilasin kanssa uudemman kerran pystyyn. Saavuin Tampereelle klo 17 eli noin 24 tuntia tuli oltua matkassa. Siskoni oli onneksi tehnyt ihanaa janssoninkiusausta, se lievitti kaikki matkan rasitukset hetkessä!

Paluulennolle lähdin Vantaalta aamulla klo 4.45 ja oli illalla klo 22 kotona – päivälento tulee nopeammin ja on kaikin puolin siedettävämpi vaihtoehto. Tosin Amsterdamin sankan sumun vuoksi sain oikeasti melkein juosta lentokentän läpi, sillä vaihtoaikaa jäi vain 40min normaalin 1,5tunnin sijasta enkä tiennyt milloin portti sulkeutuu. Päätin kulkea itsepalvelupassintarkastuksen läpi, sillä siellä ei yleensä ole pahemmin jonoa. Jostain syystä nyt oli joka kopissa joku ekakertalainen, jolle laitteen salaisuudet eivät auenneet vaikka kaikki jonossa seisovat yrittivät kovaan ääneen heitä neuvoa. Ehdin koneeseen nipin napin ja tällä kertaa se oli puolityhjä, joten saatoin levittäytyä ihan rauhassa kahdelle paikalle. Jossain vaiheessa luulin nähneeni vasemmalla puolella koneen seinustalla vanhanaikaisen lampunvarjostimen, mutta ajattelin nähneeni väärin. Mutta ehei: siellä se lampunvarjostin matkusti muina naisina Nairobiin!

Onkohan tämä hattu tehty Niksipirkan ohjeilla? Tosin en näe sukkahousuja missään.....

Ensisilmäykseltä Suomeen saapuessani ilma näytti aurinkoiselta ja taivas siniseltä. Sen jälkeen alkoikin sade, tuuli, lumi, kylmyys, sade, hieman lämpimämpi keli. Itse asiassa säät noudattivat jokseensakin samaa kaavaa kuin kesäkuun kesälomallani, ainoa ero oli että nyt oli lämpimämpää kuin juhannuksena (Iltalehden mukaan). Tampereella taivastelin hirveän rumaa uutta Torni-hotellia (musta korkea laatikko aseman takana) ja Helsingissä rumaa mereen pissivää jättiläiskokoista Bad boy-patsasta. Bad boy ilmeisesti häviää, mutta Torni pysyy…..

Reissu oli kaiken kaikkiaan hyvä, niin ammatillisesti kuin ihan senkin puolesta, että ehdin melko hyvin näkemään ystäviäni Helsingissä. Sellainenkin hassu sattuma osui kohdalle, että kun pistin facebookiin päivityksen junassa Hesasta Tampereelle kurssiviikon päätteeksi, vastasi muutamaa vaunua kauempaa Marjatta olevansa samassa junassa. Tutustuimme nimittäin vähän samoissa merkeissä viime kesänä, kun otin lentokentältä bussin Tampereelle ja istuimme vierekkäin - oli merkillinen sattuma että jälleen kerran olimme molemmat matkalla Tampereelle. J

Töissä oli töitä (meinasin kirjoittaa ”täitä”….) poissaollessani kertynyt ihan kiitettävästi, mutta nipistin silti saldotunneista sen verran aikaa, että ehdin hyvän ystäväni ja ex-kollegani Annen (Östman) ja miehensä Pamin vihkimistilaisuuteen Sheria Housessa. Tuli samalla tutuksi tuo paikka, johon lähetän niin monia asiakkaita viemään vihkitodistuksensa laillistettavaksi Kenian viranomaisilla.  

Meille asennettiin syksyn alussa töihin työajan leimauslaite Ventus (vrt. Timecon), ja minä olen vastuuhenkilönä siinä. Teoriassahan se ei kuulemma työllistä hoitajaansa nimeksikään, mutta minusta tuntuu että meille on tullut joku maanantaiversio sillä mm. tällä viikolla ajastani meni varmaan 50% serverihuoneessa roikkumiseen ja jokaisen työntekijän työaikojen korjailuun tunnilla eteenpäin. Pahuksen laite oli päättänyt siirtyä talviaikaan, vaikkei täällä siirretä kelloja. Eikä missään neuvota miten se pakotetaan palaamaan takaisin kesäaikaan. Jääräpäisenä taistelin laitteen kanssa niin kauan että vihdoin perjantaina sain kaiken palaamaan normaaliksi. On aina ilo selättää joku kone, vielä toistaiseksi se on onnistunut.

Perjantaina käväisin valoisan aikaan Annan (Muinonen) synttäreillä. Puutarhassa valmisteltiin isoa barbecueta (vartaassa kokonainen vuohi) ja illasta tuli todennäköisesti oikein onnistunut. Itse olen niin pelkuri, etten uskalla täällä ajaa pimeällä takaisin  tuota melkein tunnin ajomatkaa, joten palasin kotiin jo ennen kuin juhlat edes alkoivat. Siksi en aja pimeällä, että täällä on edelleen paljon autokaappauksia, tiet ovat heikosti valaistuja ja erittäin huonokuntoisia toisin paikoin (asfaltissa voi olla järkyttävän iso kuoppa ihan keskellä tietä eikä sitä pimeällä näe). Lisäksi osassa autoista on valot suunnattuina lähinnä vastaantulijan silmiin, joten aja nyt sitten sokaistuna pimeässä kuoppaisella tiellä….. Harmitti kyllä, etten jäänyt juhlimaan, mutta tilannetta lohdutti hieman se, että minä sain Taittingeria ja myöhemmin tulevat vieraat kuohuviiniä.

Anna ei ollut tilannut grillattavaksi kokonaista vuohta, mutta siinä se nyt oli vartaaseen seivästettynä valkosipulit mahassaan

Iksu oli Suomen matkani ajan puutarhurini Tobiaksen hyvässä hoidossa. Se meinasi haljeta onnesta kun tulin kotiin ja vaati matkalaukut avattavaksi saman tien – sieltä löytyi uusi teddykarvainen vinkuva kettu, jolle on nyt neljäntenä päivänä jo tehty aivokirurginen leikkaus ja vinku poistettu pään sisältä. Se oli ehkä stressireaktio sille, että eilen innostuin pukemaan Iksua halloween-noidaksi ja napsimaan kuvia. Alla olevassa kuvassa tiiviistyy Iksun ilmeessä melko hyvin, mitä se tuumi tästä kuvaussessiosta.

"Eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot, pls!!"

Kaapeli-TV’ni kk-maksu näyttääkin jääneen maksamatta tässä kaiken keskellä, joten heittäydyn siis TV-kaistan ihmeelliseen maailmaan nauttimaan Vain elämää-ohjelma Paula Koivuniemen päivästä. Sen ansiosta pysyn täällä 8000km päässä täysin mukana kaikissa Putous, Vain Elämää, Tanssii tähtien kanssa ja Aku & Seitsemän ihmettä jne ohjelmissa!!! Napi napi.