Jouluterveisiä Tampereelta

Perjantaina iltapäivällä saavuin Nairobin +25 asteesta lumettomaan +8 asteen Pirkkalaan - kotiovelta tänne 26 tuntia. Suomen poikkeuksellisen lämmin sää ei ole haitannut jouluvalmistelujani, itse asiassa omaan vaatetustilanteeseeni tämä lämpötila soveltuu oikein hyvin. Olin toki jättänyt sisarelleni varastoon muutamia talvivaatteita ja pienen etsimisen jälkeen täältä jälleen löytyivät tutut toppahousut, toppatakki, talvikenkiä kahdet kappaleet jne. joten olen valmis ottamaan vastaan kovemmatkin pakkaset Jos niitä nyt sattuisi tulemaan..

 

No onkos tullut kesä....?

Iksu jäi Keniaan puutarhurini ja hänen kahden nuorimman lapsensa hoiviin. Viettämään kai kenialaista joulua. Puutarhurini 11-vuotias Vivian-tytär on ikionnellinen kun saa Iksun yöksi kainaloonsa nukkumaan, hän oli Iksun tapaamiseen asti tottunut vain isoihin vahtikoiriin, joita ei oteta sisälle taloihin. Iksu on vallannut 6,5kg määrätietoisella olemuksellaan paikkansa Vivianin sydämessä – ja öisin kainalossa. Vanhemman lapsen Brianin kanssa Iksulla on päivisin futisharjoitukset puutarhassa.

Joulun alle osui Nairobiin ministeritason WTO-kokous, jonka valmisteluihin koko suurlähetystö kiihtyvällä tahdilla osallistui syksyn ajan. Jopa minut napattiin vanhan protokolla-taustani vuoksi remmiin, autoin hotellihuoneiden ja aselupien hoitamisessa. Suomesta kokoukseen osallistui ministeri Lenita Toivakka delegaatioineen. Kenian protokolla ei kyllä loistanut järjestelyillään: ministerillemme annettiin käyttöön Kenian ulkoministeriön protokollan taholta nk. protokolla-auto ja kuljettaja. Ilmeni, että auto oli tavallisissa kilvissä oleva vuokramersu ja kuljettaja ajotaitojensa perusteella käyttänyt hyvin vähän ajotaitojaan. Vaatetuksena tällä protokollakuskilla oli likaiset pussittavat housut ja jonkinnäköinen pari päivää vanha paita ilman solmiota. Ensimmäiset kilometrit mentiin kengurubensalla kun kuljettaja yritti kesyttää autoaan eikä ovia saanut lukkoon, kuten ne turvasyistä tulisi saada. Auto ja kuljettaja saatiin lopulta vaihdetuksi – tosin tällä kertaa kuljettaja oli melkein ok mutta auto teki hidasta kuolemaa ja päästeli siihen liittyviä ääniä. Suomen delegaation avuksi annettu Liaison Officer eli Lissu oli todella nuori ujo tyttönen, joka heti ensimmäisenä työpäivänään pyysi delegaation jäseniltä vähän ruokarahaa ja muuta avustusta. Sen jälkeen häntä ei oikeastaan näkynyt lainkaan, lentokentälle hän tosin ajeli edellä mainitulla protokollan autolla saattamaan ministeriä (joka istui suurlähetystön autossa) muttei tullut edes hyvästelemään delegaatiota.  Osuin samalle iltalennolle ministerin, avustajansa ja turvamiesten kanssa, ja viimeisenä työrutistuksenani tsekkasimme toisen turvamiehen kanssa heidän aseensa lennolle. Operaatioon meni kaksi tuntia vaikka turvamies selitti kärsivällisesti tullille, että ”we are the good guys” ja meillä on kaikki luvat kunnossa.

Suomessa ei minulla tällä kerralla ole mitään erityisiä joululomaohjelmaa tiedossa. Kenties Tallipihalla voisi pyörähtää katsomassa joulutoria. Uudet kiistellyt jouluvalotkin on otettu alas Hämeenkadun varrelta huollettaviksi kun yksi hevosista oli rysähtänyt alas Hämeensillalle. Sisaren tyttäreni totesikin, että vanhoja valoja ei tarvinnut huoltaa juuri lainkaan saati sitten pelätä että rysähtävät niskan. Tänään olen graavannut lohen, tehnyt maustekakun ja odottelen että sisareni tuo kaupungilta sen eilen unohtamani appelsiinin, jotta saan kalkkunarullan marinadin keitetyksi kasaan. Kuusi käytiin eilen ostamassa Bauhausista (17 euroa tanskalainen tavallinen mutta tuuhea kuusi), lähimetsän tarjonta ei ollut ihan samalla tasolla tänä vuonna kuin aiemmin. Sitä paitsi hauikseni kohdalta leikattu arpi ei ole oikein ottanut parantuakseen, enkä siis voi kantaa vasemmalla kädelläni mitään raskasta – haavasta on jo muutama tikki ratkennut  kun olen tässä hauistani pullistellut eri tilanteissa matkalaukkuani jne raahatessa.  Onneksi Satun kaveri Lissu on lääkäri ja kävi ystävällisesti tsekkaamassa että pullisteluistani huolimatta kaikki on ok.

Bauhausin kuusi

Joulun viettomme on muovautunut vuosien varrella erilaiseksi, monia tärkeitä perheenjäseniä on poissa ja he ovat näin joulun aikaan tavallista enemmän läsnä puheissamme ja joulumuistoissamme. Äidin hyvä maustekakkureseptikin kaivettiin jälleen esiin ja perinteitä noudatetaan joulupöydän tarjoilujen miettimisessä. Joulun vietän siis sisareni luona Pirkkalassa, jonne veljeni saapuu aattona riisipuurolle ennen joulurauhan julistusta ja siitä se sitten taas lähtee. Puuron jälkeen käymme sytyttämässä haudoille kynttilät vaikka aikaisempina vuosina olemme yleensä sen tehneet vasta myöhään illalla – tunnelma kaikkine lumisessa maisemassa palavine kynttilöineen on ollut aina niin jouluinen.  Mutta varmaan ne kynttilät päivälläkin ovat kauniita.

Taidanpa tässä lopuksi kiittää menneestä vuodesta: siitä, että on paikka jossa viettää perheen kanssa joulua yhdessä. Siitä, että onnettomuuteni toukokuussa jätti vain pinnallisia vammoja ja säästi silmäni. Siitä, että olen saanut nauttia monien ystävieni seurasta jälleen tänä vuonna, myös Keniassa. Siitä, että Kenia on ollut hieno seikkailu. Siitä, että ensi vuosi tuo tullessaan ihanan uuden seikkailun kun siirryn työskentelemään Kanadaan elokuussa. Siitä, että kaikista maailman huonoista uutisista huolimatta joulu tulee aina lämminhenkisenä ja mausteentuoksuisena, ja muistuttaa meitä kaikesta tärkeästä.

Näiden tyyppien kanssa täällä on tehty jouluvalmisteluja, en ole ihan varma heidän roolistaan mutta se näyttää väsyttävän heitä kovasti (Dana & Saga)

Joulurauhaa ja onnellista tulevaa vuotta kaikille rakkaille ystävilleni ja perheenjäsenilleni!

Elämää Nairobissa ennen ja jälkeen Paavin

Pitkä tauko blogitekstien välillä ei tarkoita sitä etteikö mitään olisi tapahtunut. En vain ole käynyt viikonloppumatkoilla ja Nairobin arjesta kirjoittaminen tuntuu... no: arjesta kirjoittamiselta.

Toukokuisen palovammatapaturmani arvet ovat parantuneet aika hyvin, vain kahta käsivarsissa olevaa täytyi korjata leikkauksin ja toinen niistä nyt näköjään kiukuttelee tulehtumalla. Josta johtuen olen tänään sairaslomalla.
Joiltain osin arvet ovat jo vaalentuneet merkittävästi, toisin paikoin ne ovat vielä tummanpunaisina näkyvissä mutta pienenemään päin. Ilmeisesti puolen vuoden kuluttua loputkin arvet voivat olla vaaleita vaikkeivät vielä siinä vaiheessa täysin kadonneita.
Niiden kahden huonosti parantuneen arven leikkaukset tehtiin lääkärini vastaanotolla paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen kävin läheisellä syöpäklinikalla saamassa niihin sädehoitoa liiallisen arpikudoksen uudelleenkasvun estämiseksi. Ne eivät olleet mitään hauskoja keikkoja, ja aikaakin siellä kului aina tuntikaupalla. Mutta ajattelin koko ajan, että minulla on vain arpia kun taas muut olivat siellä paljon vakavammista syistä. Joten jaksoin hyvin odottaa omien arpieni kanssa valittamatta.

Taidetta sädehoitoklinikalla 

Paavi pyörähti myös Nairobissa. Hän ei halunnut "tehdä numeroa" itsestään, mutta onnistui jossain määrin siinä silti. Turvallisuussyistä kaikki paavin reitin varrella olevat tiet eristettiin papamobilen tilalle improvisoitua valkoista Toyota Hiluxia varten, jolla hän ajeli kaikkiin tilaisuuksiinsa eri puolilla kaupunkia. Hän halusi myös saapua lentokentältä ihan tavallisella (ei panssaroidulla) Nissan henkilöautolla. Paaville oli ehdotettu siirtymistä helikopterilla kohteiden välillä, mutta hän halusi kohdata 1,4milj uskovaisten joukon läheltä. Ymmärrättevää toki ja kuuluu hänen työnkuvaansakin, mutta muutama turvallisuusvastaava saattoi saada harmaita hiuksia järjestelyistä. Ihmeen rauhallisesti kaikki kuitenkin sujui, edes paikalliset terroristit eivät keksineet mitään yllätyksiä tuon vierailun ajalle.

Paavin jälkeen sain omia vieraita kun Leea ja lapsensa Laura & Roope sekä Vesa saapuivat Pariisista minua ilahduttamaan. Tuliaisjuustot on jo syöty (aah...), shampanja nautittu ja suuri osa vierailukohteistakin jo käyty. Tällä hetkellä tämä matkatoimistoni nimeämä ryhmä "Karnaattu Leena Party" on Masai Marassa safarilla, uskoakseni heillä on myös ihan hyvät oltavat siellä parhaillaan. Ohjelmassa on sen jälkeen mm. Nairobissa Masai market perjantaina ja lauantaina vierailu Muinosen Annan luokse Kareniin katsomaan hänen sunnuntaina syntynyttä pikkutyttöään.

Eilen sairaalakäyntini jälkeen auto ei enää käynnistynyt - valot kyllä tulivat kojelautaan, mutta moottori ei hurahtanut käyntiin. Pakko oli soittaa korjaamolle ja he hinasivat autoni pois. Tänään auto palautettiin minulle kotiin, lasku oli 330 euroa. Syynä auton tietokonesysteemin (transponder? käännösohjelman antama"toisiotutkavastaava" ei kerro minulle sen enempää) ja Smartkeyn välinen kontakti ei toiminut. Eipä sille sitten tietenkään mitään voinut, pakkohan se korjata oli. Liika elektroniikka tuo mukanaan erilaisia ongelmia.

Olen tosiaan sairaslomalla, koska en saisi käyttää vasenta kättäni tällä hetkellä. Tai lähinnä en saa nostella sillä mitään, kirjoittaa kyllä saan. Kotona työpäivänä tyhjän panttina oleminen on tosi haasteellista ja olenkin tässä puhelimen kautta yksikätisenä hoitanut työasioita sairaslomasta huolimatta. Lisäksi päätin pitää Iksulle kaudenhoitopäivän, kynnet ja tassukarvat lyhennettiin ja turkki kammattiin. Jonka jälkeen Iksu ryntäsi keittiöön odottamaan asiaankuuluvaa herkkupalkintoaan.

Kampaa nyt sitten :)

Ei tänne nyt siis sen kummempaa kuulu. Viikon kuluttua viikonloppuna Maputoon Marikaa ja perhettään moikkaamaan, sitten taas kenties tiedossa värikkäämpiä tarinoita. Kwaheri!