Elämää Nairobissa ennen ja jälkeen Paavin

Pitkä tauko blogitekstien välillä ei tarkoita sitä etteikö mitään olisi tapahtunut. En vain ole käynyt viikonloppumatkoilla ja Nairobin arjesta kirjoittaminen tuntuu... no: arjesta kirjoittamiselta.

Toukokuisen palovammatapaturmani arvet ovat parantuneet aika hyvin, vain kahta käsivarsissa olevaa täytyi korjata leikkauksin ja toinen niistä nyt näköjään kiukuttelee tulehtumalla. Josta johtuen olen tänään sairaslomalla.
Joiltain osin arvet ovat jo vaalentuneet merkittävästi, toisin paikoin ne ovat vielä tummanpunaisina näkyvissä mutta pienenemään päin. Ilmeisesti puolen vuoden kuluttua loputkin arvet voivat olla vaaleita vaikkeivät vielä siinä vaiheessa täysin kadonneita.
Niiden kahden huonosti parantuneen arven leikkaukset tehtiin lääkärini vastaanotolla paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen kävin läheisellä syöpäklinikalla saamassa niihin sädehoitoa liiallisen arpikudoksen uudelleenkasvun estämiseksi. Ne eivät olleet mitään hauskoja keikkoja, ja aikaakin siellä kului aina tuntikaupalla. Mutta ajattelin koko ajan, että minulla on vain arpia kun taas muut olivat siellä paljon vakavammista syistä. Joten jaksoin hyvin odottaa omien arpieni kanssa valittamatta.

Taidetta sädehoitoklinikalla 

Paavi pyörähti myös Nairobissa. Hän ei halunnut "tehdä numeroa" itsestään, mutta onnistui jossain määrin siinä silti. Turvallisuussyistä kaikki paavin reitin varrella olevat tiet eristettiin papamobilen tilalle improvisoitua valkoista Toyota Hiluxia varten, jolla hän ajeli kaikkiin tilaisuuksiinsa eri puolilla kaupunkia. Hän halusi myös saapua lentokentältä ihan tavallisella (ei panssaroidulla) Nissan henkilöautolla. Paaville oli ehdotettu siirtymistä helikopterilla kohteiden välillä, mutta hän halusi kohdata 1,4milj uskovaisten joukon läheltä. Ymmärrättevää toki ja kuuluu hänen työnkuvaansakin, mutta muutama turvallisuusvastaava saattoi saada harmaita hiuksia järjestelyistä. Ihmeen rauhallisesti kaikki kuitenkin sujui, edes paikalliset terroristit eivät keksineet mitään yllätyksiä tuon vierailun ajalle.

Paavin jälkeen sain omia vieraita kun Leea ja lapsensa Laura & Roope sekä Vesa saapuivat Pariisista minua ilahduttamaan. Tuliaisjuustot on jo syöty (aah...), shampanja nautittu ja suuri osa vierailukohteistakin jo käyty. Tällä hetkellä tämä matkatoimistoni nimeämä ryhmä "Karnaattu Leena Party" on Masai Marassa safarilla, uskoakseni heillä on myös ihan hyvät oltavat siellä parhaillaan. Ohjelmassa on sen jälkeen mm. Nairobissa Masai market perjantaina ja lauantaina vierailu Muinosen Annan luokse Kareniin katsomaan hänen sunnuntaina syntynyttä pikkutyttöään.

Eilen sairaalakäyntini jälkeen auto ei enää käynnistynyt - valot kyllä tulivat kojelautaan, mutta moottori ei hurahtanut käyntiin. Pakko oli soittaa korjaamolle ja he hinasivat autoni pois. Tänään auto palautettiin minulle kotiin, lasku oli 330 euroa. Syynä auton tietokonesysteemin (transponder? käännösohjelman antama"toisiotutkavastaava" ei kerro minulle sen enempää) ja Smartkeyn välinen kontakti ei toiminut. Eipä sille sitten tietenkään mitään voinut, pakkohan se korjata oli. Liika elektroniikka tuo mukanaan erilaisia ongelmia.

Olen tosiaan sairaslomalla, koska en saisi käyttää vasenta kättäni tällä hetkellä. Tai lähinnä en saa nostella sillä mitään, kirjoittaa kyllä saan. Kotona työpäivänä tyhjän panttina oleminen on tosi haasteellista ja olenkin tässä puhelimen kautta yksikätisenä hoitanut työasioita sairaslomasta huolimatta. Lisäksi päätin pitää Iksulle kaudenhoitopäivän, kynnet ja tassukarvat lyhennettiin ja turkki kammattiin. Jonka jälkeen Iksu ryntäsi keittiöön odottamaan asiaankuuluvaa herkkupalkintoaan.

Kampaa nyt sitten :)

Ei tänne nyt siis sen kummempaa kuulu. Viikon kuluttua viikonloppuna Maputoon Marikaa ja perhettään moikkaamaan, sitten taas kenties tiedossa värikkäämpiä tarinoita. Kwaheri!