Hei, blogi on vielä olemassa!!

Miten ihmeessä on voinut kulua yli 3 kuukautta viimeisestä päivityksestäni???!!

Ääretön vesi ja kaunis iltarusko Dianissa

Pikakelauksella taaksepäin katsoen täällä kävivät Heiskasen Tiina tammikuun alussa, Joensuut ja Koposet tammi-helmikuun vaihteessa ja sen jälkeen Rouvisen Vesa, Häggblomin Heidi ja sisareni. Voisinko siis syyttää vierasboomia siitä, että tekstiä ei ole syntynyt?

Safareita on tehty, rannikolla rusketuttu ja merisiilin piikkejäkin jalkapohjaan soviteltu. Puhuttamaan vapaa-ajan ulkopuolisesta ajasta, elikkä töistä. Niiden puutetta ei ole päässyt viime aikoina valittamaan.

Ei. Ei se voi noista asioista johtua.

Yksi todellinen syy on se, että pinkki Samsung-läppärini rupesi loikoilemaan. Sen näyttö ei enää halunnut pysyä pystyssä ilman taustatukea - kyllä minä ymmärrän että läppärilläkin voi olla sellaisia päiviä ettei vaan huvita. Mutta että siitä tuli pysyvä olotila, sitä en ymmärrä. Olinhan kuitenkin sitä hyvin kohdellut enkä riepotellut ympäri maailmaa. Se sai katsella täällä Keniassa Suomen telkkariakin ja näki jopa itsenäisyyspäivän vastaanoton suorana lähetyksenä. Kiittämätön vempele.

Työtä vieroksuva pinkki Samsung, siinä se vaan loikoilee

Joten niin vaikea päätös kuin se olikin, oli aika siirtyä eteenpäin. Suomessa koulutusreissullani marssin sitten sisareni kanssa Tampereen Giganttiin. Tavoite oli selvä: hyvä keskihinnaltaan n. 700euron läppäri, joka kestäisi menossa mukana muutaman seuraavan vuoden. Miten siinä sitten kävi niin, että bongasin hyllystä sen kaikkein uusimman ja melkein kalleimmankin Lenovon Yoga-läppärin. Olihan sen ostamiseen toki järkisyyt olemassa: se oli kaikkein nätein läppäri Gigantissa! Hieman emmin ja muodon vuoksi vielä kyselin halvempia vaihtoehtoja. Sisareni yllytti hullua ja niinpä huomasin järkeileväni, että kun saan verot siitä pois niin eihän se nyt ihan niin kallis ole. (Gigantilla on vaihtoehtona systeemi, jossa saa täydet alv'it takaisin sen sijaan että käyttäisi huijarifirma Global refundia joka ottaa melkein 30% siitä itselleen). Ja niinpä huomasin marssivani tax free-pakettiin pakattu superkallis Lenovon Yoga kainalossani ulos Gigantista.

Tässä on se nätti kone, jolla jatketaan blogin kirjoittelua

Muuttovalmistelut Nairobista Ottawaan ovat nyt käynnistyneet. Lentoliput ja koirapaikka lennoille on varattu, muuttofirma on valittu, siirtokoulutuksessa Hesassa käyty ja ensi viikonloppuna on tarkoitus kuvata kaikki muuton yhteydessä myytäväksi tarkoitetut kalusteet ja tavarat. Totesin tuossa yhdelle ystävälleni, että nyt olisi hyötyä sellaisesta aviomiehestä joka hoitaa kaiken tuon puolestani - ja auton myymisen kaupan päälle. Tai no, ehkä minun luonteellani hoitaisin sen kaiken kuitenkin itse.

Helsinki oli kaunis, aurinkoinen mutta petollisen kylmä. Takki auki liihottaminen kostautui kurkkukivulla paluulennolla. Koulutuspäivien jälkeen ehdin tavata paljon ystäviä, yhtään iltaa ei tarvinnut yksin viettää. Erityisen mieleenpainuva käynti oli hotelli Tornin yläkerran baarisssa. En ole koskaan ennen siellä käynyt, mutta isäni vietti siellä villissä nuoruudessaan paljon aikaa poikaporukassa johon kuuluivat mm. siihen aikaan tuntemattomat Olavi Virta, Paavo Einiö ja Henry Theel. Oli jotenkin nostalgista käydä siellä isäni jalanjäljissä ja onneksi paikkaa ei ole modernisoitu liikaa, jotta pääsin oikeaan tunnelmaan.

Näkymä hotelli Tornin terassilta Hullujen päivien keltaiseen torniin

Sellainen kenialainen kuriositeetti tähän loppuun vielä, että suurlähetystömme luovutti vihdoin maalis-huhtikuun vaihteessa Kenya Wildlife Servicelle tuhottavaksi sille virka-asunnon talokaupassa 1981 päätyneet kaksi norsun syöksyhammasta. Alkuunpaneva sysäys (siitä otan nyt tässä omassa blogissani sulan hattuuni) tähän tekoon tuli minulta, sillä kun kävin residenssin kalusteita läpi tammikuussa 2015 tulevaa isoa remonttia silmälläpitäen, ryhdyin miettimään ettei ole kovin eettistä enää nykypäivänä pitää hallussaan norsunluuta vaikka se olisikin laillisesti meille päätynyt. Joten ryhdyin ensin selvittelemään Ulkoministeriön kautta, voidaanko ne luovuttaa tuhottavaksi ja kun lupa sitten saatiin, aloimme selvitellä mahdollisuutta luovuttaa ne Kenya Wildlife Servicelle. Asia sitten venyi ja vanui kun emme Kenian taholta saaneet mitään kunnon vastausta, kunnes tämän vuoden maaliskuulla kuulin uutisissa että presidentti Kenyatta järjestää huhtikuun lopulla suuren norsunluun ja sarvikuonon sarvien polttotapahtuman,  ja monen mutkan kautta lopulta saimme ne meidän kaksi hammastamme siihen kasaan mukaan. Edustustomme kakkosmies Ramses kävi luovuttamassa hampaat virallisesti KWS'lle. Voit lukea asiasta tarkemmin Ylen uutislinkistä tästä .

Syöksyhampaista tuli poistaa niiden jalustat, tässä residenssi puutarhurit työssä. Naureskelimme samalla, että mitäs jos nämä eivät olekaan aidot vaan viemme muoviset koriste-esineet KWS'lle. Mutta aidot ne olivat, ikävä kyllä.