Hyvää Uutta Vuotta!!

 Täytyy taas kelata taaksepäin aika reippaasti, en ole hetkeen päivittänyt blogiani. Itse asiassa itsenäisyyspäivän jälkeen olen viimeisen kerran käynyt täällä.

Pirkkalan poluilla koirien kanssa (ei muuten ole helppo ottaa valokuvaa tempoileva irlanninsetteri ja murjottava mäyräkoira toisessa kädessä remmeissään)

 Joululoma Suomessa meni nopeasti kuten ennenkin. Ilmat olivat erittäin suotuisat henkilölle, jolla ei ollut talvisaappaita ennen kuin kävi ne ostamassa Citymarketista. ”Made in India”  kertoi sisävuori, mutta ihan hyvin niillä 39 euron nilkkureilla tepsutteli siinä sivistyneessä talvi-ilmassa. Lunta lomani aikana tuli vain sellainen sopivan ohut kerros ja pakkanen pysytteli -10 ja 0 välissä. Viimeisenä päivänä lukema tosin romahti -20 asteeseen, mutta siitä en sitten päässyt nauttimaan sen enempää.

Paluulentoni oli poikkeuksellisesti Pariisin kautta (yleensä lennän Amsterdamin kautta, se tuntuu toimivan kaikin puolin hyvin). En ollut pystynyt netissä tsekkaamaan jatkolentoa Pariisi-Nairobi eikä se onnistunut jostain syystä Helsingissä kentälläkään.  Edessä oli siis Pariisissa terminaalin vaihto ja check-in tiskille suunnistus 1h15min sisällä. Check-in –tiskillä minulle ilmoitettiin että jatkolentoni varaus on peruutettu. ??? Olin tiskivirkailijan kanssa yhtä hämilläni, miten ja miksi? Sillä lippuni oli kuulemma voimassa ja laukutkin matkalla Nairobiin suoraan Hesasta. Kello kahdelta aamuyöstä Tampereella heränneenä poskelleni vierähti pari epätoivon kyyneltä, ja niillä oli uskomaton vaikutus henkilökuntaan. Yhtäkkiä ympärilläni pörräsi 5 Air Francen virkailijaa, jotka vakuuttelivat että ”Madame, kyllä tämä järjestyy!” Ja lopulta kaikki järjestyikin, suuri kiitos Air Francen henkilökunnalle joka saattoi minut jonojen ohitse portille asti. He neuvoivat lisäksi, että jos on lyhyt vaihtoaika tai tämänlaatuinen sekaannus, kannattaa portilla koneeseen mennessä pyytää virkailijaa tsekkaamaan että laukut ehtivät samaan koneeseen (pitää vaan näyttää se matkalaukkukoodit sisältävä tarra). Tämäkin osoitti paikkansa pitävyyden, sillä samoilla lennoilla Hesasta asti matkustanut Finpron päällikkö ei saanut laukkujaan Nairobissa kentällä. Sen sijaan minun laukkuni olivat ensimmäisten joukossa hihnalla.

Uutta vuotta vastaanotin kollegani ja kaimani Helenan kanssa Muthaiga Country Clubilla. Suomalaiseen tyyliin olimme ottaneet todesta teemaksi ilmoitetun valkoisen ja kellonajan 19.30. Saavuttuamme tasan puoli kahdeksalta paikalla ei ollut vielä ketään ja kun sitten paikalle saapui vieraita, hyvin harva heistä oli valkoisissa. Joka tapauksessa ilta oli käymisen arvoinen vaikka rehellisesti täytyy sanoa, että siellä pitäisi olla ihan oma porukka jolla pitää hauskaa. Meidät oli Helenan kanssa istutettu kahdestaan varmaan paikan pienimpään pöytään kun toivoimme että meidät olisi sijoitettu johonkin isoon pöytään muiden kanssa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jazzia soittava yhtye laulajineen oli loistava.

Ruokalista oli todella kattava

Flamingo-tuulihattuja

Puolen yön jälkeen klubilla pääsee ainoan kerran vuodessa käymään miesten puolella. Olin kuvitellut sen Out of Africa-elokuvan pohjalta hyvin raflaavaksi ja jännittäväksi paikaksi. No – miesten puoleen kuuluu kaksi huonetta, joista toinen on se vielä ”pyhempi”. Kummatkin huoneet olivat lähinnä sellaisia sohvilla ja pöydillä kalustettuja lehtien lukemiseen soveltuvia huoneita. Baari oli, mutta se ei ollut nyt auki. Olin mielessäni nähnyt että puolilta öin kaikki ryntäävät sinne ja kilistelevät baarissa lasejaan. Paikalla oli lisäksemme yksi äreä mies lukemassa sanomalehteä (klo oli n. puoli yksi yöllä) ja kaksi ruotsalaismimmiä joista toinen kaatoi kuoharilasinsa vahingossa miehen takana pöydälle, josta seurasi hysteeristä kikatusta ja pakeneminen rikospaikalta.

Muotokuvapiirroksia klupilaisista vuosien varrelta. En tullut etsineeksi paroni Blixéniä enkä Dennis Finch-Huttonia....

Muutoin ei kuulu mitään ihmeellistä. Sää on mitä parhain: joka päivä noin +30 mutta öisin tipahtaa noin +17 asteeseen. Töissä on hiljaista ja viime viikolla oli vielä liikenteessäkin hiljaista kun koulut eivät olleet alkaneet. Työmatka taittui kymmenessä minuutissa, mutta tällä viikolla kun tiet ovat taas täynnä autoja, kotimatkaan meni eilen tunti. Musiikki täysille ja zen-asenne, näillä ajellaan taas seuraavaan koululomaan asti.

Puutarhurini 10-vuotias tytär Vivian oli koululomien ajan veljensä kanssa isänsä luona. Iksuhan oli joululomani ajan Tobias-puutarhurini hoidossa täällä kotona. Vivianista Iksu sai todella hyvän leikkikaverin, ja nyt tytön lähdettyä se on ollut suorastaan masentunut. Veikkaan, että Vivianillakin on ollut ikävä. J

Helteinen sää innosti minut pesemään kaikki mattoni pihalla. Helppo operaatio: kaikki vaan leväälleen pihamaalle, letkulla vettä, mäntysuopaa ja pehmeä varsiharja sekä lasta. Matot kuivuivat alta aikayksikön ja nyt talossa tuoksuu ihana mäntysuopa.

Siiklit kasvavat komeasti

Eilen kylvetin Iksun (täällä on kuivuuden vuoksi todella pölyistä tällä hetkellä) ja siinä yhteydessä irrotin siitä SEITSEMÄN punkkia!! YÖÖÖÖK! Mietin, että mistä kummasta niitä nyt yhtäkkiä on ilmestynyt kun viime vuonna ei ollut yhtään. Iksu kun saa vielä niskaansa säännöllisesti punkki-yms myrkyt, nyt nekään eivät olleet jostain syystä tehonneet tai sitten punkkeja oli tosi paljon. Yhtäkkiä minulla sytytti: punkit olivat varmaan kotoisin pihaan viherkeitaaseen luomastani lintujen syöttöpaikasta! Siemeniä tipahtelee maahan ja myös metsähiiret vilistävät siellä syömässä niitä. Niiden lisäksi linnutkin levittävät punkkeja. Tänä aamuna sitten tein radikaalin päätöksen: lintujen syömäpaikka hävitetään pysyvästi – samoin kaikki kasvillisuus sen alta. Töistä palatessani kävin ostamassa kolme kanisteria puutarhan hyönteismyrkkyä (tehoaa myös punkkeihin, tsekkasin). Nyt on puskat raivattu pois ja poltettu, huomenaamulla sumutetaan koko alue myrkyllä ja kohta voi Iksu taas vapaasti tepastella pihalla. Voitte arvata että mulla oli koko illan eilen sellainen olo että ihoni kutisi ja tunsin mielessäni punkkien vaeltavan kaikkialla…..

Näiltä tyypeiltä hävisi ravintola ja kylpyläkin tänään

Näihin mukavan punkkisiin tunnelmiin on hauska päättää tämänkertainen päivitys. Lupaan jatkossa päivittää blogia edes pari kertaa kuukaudessa.