Born free

Muistaako joku vielä 1966 filmatun elokuvan ”Born free” (traileri tässä linkissä)? Kertomuksen Joy ja George Adamsonista sekä heidän kesystä leijonastaan Elsasta, jonka he opettivat metsästämään ja palaamaan takaisin luontoon?

Majoituspaikkamme sijaitsi tämän kukkulan rinteessä, jossa aikanaan oli George Adamsonin leiri

Nopea historian kertaus:

George Adamson oli syntynyt Intiassa, hänen isänsä oli irlantilainen ja äitinsä britti. George muutti Keniaan 18-vuotiaana työskennelläkseen isänsä kahviviljelyksillä. Joy Adamson puolestaan oli itävaltalainen taideopiskelija, joka pakeni toisen maailmansodan alta 17-vuotiaana Keniaan ja meni täällä naimisiin – useampaankin kertaan. Joy maalasi Kenian 54 alkuperäiskansasta muotokuvia, niitä syntyi yhteensä 700 kappaletta joista muutamia on esillä Nairobin kansallismuseossa. George ja Joy menivät naimisiin 1941, ja muuttivat Kenian pohjoisrajalle Isiolon kaupunkiin. He adoptoivat kolme orvoksi jäänyttä leijonanpentua, joista kaksi lähti eläintarhoihin Eurooppaan ja Elsa jäi heille itselleen kasvatettavaksi. Kolmevuotiaana he alkoivat opettaa sitä takaisin luontoon, jossa he muutaman epäonnistumisen jälkeen onnistuivatkin ja Elsa eli kaksoiselämää heidän ja villileijonien välillä onnellisena saaden itsekin kolme pentua.  Elsa kuoli melko nuorena eli 5-vuotiaana puutiaiskuumeeseen ja on haudattuna Merun kansallispuistoon.
Joy ja George päätyivät myöhemmin asumuseroon, osittain sen vuoksi että George otti kolme uutta kesyä leijonaa, joista Boy esiintyi useissa filmeissä – Joy puolestaan otti Pippa-nimisen gepardin kasvatikseen. Kissaeläimet eivät tulleet toimeen keskenään, joka joudutti eroa.  Joy kuoli oman kokkinsa murhaamana 69-vuotiaana, kyse oli evätystä palkankorotusvaatimuksesta. George puolestaan kuoli Koran kansallispuistossa 83-vuotiaana somalialaisten salametsästäjien murhaamana.

Kävin viime viikonloppuna Merussa Elsa’s kopje –nimisessä luksuslodgessa tutustumassa tuohon kansallispuistoon, jossa kaikki aikanaan tapahtui. 1970-luvulla tuo puisto eli huippukauttaan ja turistit kävivät siellä ahkeraan. Kaikki muuttui 1980-1990 luvulla, kun salametsästäjät tappoivat 90% (!!) sen elefanteista ja kaikki sarvikuonot. Sen jälkeen Kenya Wildlife Service on ottanut puiston hallintaansa, ja eläinkanta on vähitellen elpynyt sekä sen turvallisuus on saatu paranemaan. Turismi on hyvin hitaassa kasvussa ja esimerkiksi puiston elefanttien agressiivisesta käytösestä huomaa, etteivät ne ole niin tottuneita autoihin kuin esim. Masai Marassa. Jouduimme kolme kertaa vihaisen elefantin töräyttelyn ja tarkastelun kohteeksi, mutta onneksi kokenut oppaamme tiesi kuinka menetellä eikä mitään vaaratilannetta syntynyt. Merun puisto on todella kaunis ja monipuolinen, toivottavasti turistit löytävät sinne vähän suuremmissa määrin jotta ylläpitoon saadaan lisää rahaa.

Kiviesteitä tiellä

Matka sinne taittui Mount Kenyaa kiertäen, melko läheltä Isiolon kaupunkia, josta nykyisin on tullut hyvin levoton paikka. Paikalliset heimot taistelevat verisesti laidunmaista ja maaoikeuksista. Juuri edellispäivänä ennen matkaamme siellä oli kahinoita ja vielä ajaessamme läpi tuon alueen oli tiellä näkyvissä edellispäivän tiesulkujen jäänteinä isoja kivenlohkareita. Pääsimme kuitenkin norjalaiskollegani Gron kanssa ongelmitta perille. Elsa’s kopje on varmaan yksi upeimpia lodgeja joissa olen täällä ollut. Meitä hemmoteltiin ja saimme käyttöömme hotellin parhaan sviitin, josta avautui näkymä suoraan alas tasangolle.  Hyrax-jyrsijät, jotka muistuttava isoa marsua jolla on oravan pää, kävelivät kämppäämme sisään avonaisesta etuosasta ihan miten lystäsivät ja tuijottelivat meitä isoilla silmillään. Alueella liikkui muitakin eläimiä, ja yhtenä yönä kävi leopardikin juomassa uima-altaan vettä. Minä en sitä tietenkään nähnyt, kuulin vain jälkikäteen.

Hauska yhteensattuma oli, että vaikka Keniassa on satoja lodgeja niin samaan paikkaan päätyi yhtä aikaa myös Finpron Esa Rantanen vaimoineen ja ystävineen samana viikonloppuna. Esa oli hankkinut jostain vanhan gramofonin ja Out of Africa-elokuvasta sen Mozartin levyn, jota Robert "Finch Hatton" Redford soitti Meryl "Karen Blixén" Streepille. Gramofonin särinällä säestettynä tuo musiikki loi iltaan maagisen tunnelman, hienon muiston. (linkki musiikkiin: Mozart Clarinet concerto in A major, k.622 Adagio). 

Loppukertomus valokuvina.

Makuuhuoneeni

Näkymä vuoteestani ja terassiltani

Kylppäri

Gron huone oli tuolla toisessa päässä terassia, olohuoneemme siinä välissä

Infinity- uima-allas

Näkymät joka puolelle hotellilta olivat hulppeat

Katto oli taidokkaasti punottu

Huoneisiin oli jätetty luonnonkiviä esille, majapaikka oli todella sulautettu luontoon 

Näköalapaikalla :)

Merun puistossa on paljon erilaisia lintuja joita en edes tunnistaa. Tällä on niin punaiset silmät että se lienee joku viskisieppolaji?

Baobab-puu. Sen runko on kuitua, joka imee veden itseensä ja siksi puu "pullottaa" rungon kohdalta. Itse kuituinen puuaines ei sovellu poltettavaksi tai muutoin hyötypuuksi, mikä on koitunut sen onneksi. Täällä vanhimmat puut ovat noin 1000-vuotiaita, mutta baobab voi elää jopa 3000-vuotiaaksi. Sen vuoksi sitä kutsutaan täällä elämän puuksi, ja ne ovat aikanaan olleet kyläläisten kokoontumispaikkoja ja "kirkkoja".

Näitä kuvia tuli jonkun verran kun lintu ehti pyrähtää lentoon ennen kuin säädöt olivat kohdillaan

Kiroileva elefantti (nuori uros, joka vähän uhitteli meille)

Sundowner valkoviinillä

Kääntymätön kuva, jossa yksi harvinaisempi kirahvilaji (pienemmän kokoinen, tummempi ja selvemmät viivat kuin muilla, reticulated giraffe)

Tätä pitkäkaulaista kaurista ei näy kaikissa kansallispuistoissa Keniassa, näin sen ensimmäisen kerran

Kaunis baobab

Punanokkainen hornbill

Kingfisher

Kalastelemassa

Kudu

Etsi kaikki kirahvit kuvasta

Somalistrutsi

Käärmekin luikerteli auringonpaisteeseen termiittipesän uumenista

Kotieläimemme hyrax

Elsa-leijonan hautakivi

Tämä landcruiser oli ihan pettämätön peli

Elsan hauta

Tästä kohtaa muuten kiivettiin ylös lohkareita pitkin, en ollut ihan varma miten tultiin alas. Automme on tuolla alhaalla. Tämä tasalakinen kallio oli se, jossa Joy ja George viettivät aikaa Elsa-leijonan kanssa.

Toisen illan apero meni perinteisemmin GTn merkeissä

Seeprat olivat sateen jälkeen vähän nk dirty zeebras

Aamiainen hippo poolilla

Aamiaisarkkumme

Tämä jännitti eniten. Viimeisenä aamuna satoi rankasti ja joet tulvivat puistossa. Muutakaan tietä ulos puistosta ei ollut - tai oli toki, mutta niissä tulvi vielä enemmän. Lopulta uskalsimme Gron isolla Toyota Pradolla ajaa tästä läpi kun ensin rangersit ajoivat omalla isolla autollaan samasta kohdasta edellä.