Viikonlopun kokoinen pala Intiaa

 

Hääteltta Lake Elementaitan tuulisella rannalla

Mistä ihmeestä aloittaisin? mieli on niin täynnä väriä, iloa, kauneutta ja loistoa, että on ihan todella vaikeaa pistää tämä viikonlopun kokoinen pala Intiaa paperille.

Lake Elementaitan toisella rannalla makaa the Great Warrior

Sain ystäväni Annen kautta kutsun intialaisiin häihin, jotka pidettiin viime viikonloppuna Nairobin ulkopuolella noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Jo pelkkä kutsu oli taideteos - se on painettu Intiassa ja todella hieno. Muutamat vieraista viittasivat häihin nimellä Punjabi Wedding mikä tarkoittanee että kyseessä oli sikhi-häät. Pahoittelen jo tässä vaiheessa, jos olen tehnyt asiavirheitä. Yhdessä viikonlopussa ei tulla asiantuntijaksi, mutta yritän nyt tässä avata asiaa siltä pohjalta mitä itse opin näistä perinteisistä intialaisista hääseremonioista.

Hääjuhlat sisälsivät monia seremonioita (joita oli järjestetty jo Nairobissakin etukäteen), ja joiden vuoksi suurin osa vieraista todellakin vietti koko viikonlopun tuolla tänä vuonna avatulla hotellialueella. Morsiamen nimi on Sapna ja sulhasen Kunal (myöhemmin tekstissä).

Omiin valmisteluihini kuului edes yhden intialaisasun hankkiminen itse hääjuhlaan ja Annen kanssa suuntasimme viikko sitten sunnuntaina intialaiseen ostoskeskukseen Diamond Plazalle. Löysin mielestäni melko onnistuneen mekon, tosin mustan väriltään, mutta kuten tulin huomaamaan niin juhlassa oli muitakin mustia mekkoja. Itse asuun kuuluu mekon lisäksi "silkkihousut" ja huivi. Ensin luulin etten mahdu niihin housuihin, mutta idea onkin jättää suurin osa kangasta nilkkoihin rypylle ja mahdun todella hyvin niihin pöksyihin kun ymmärsin miten ne puetaan päälle.

Saavuttuamme Elementaitalle, ensimmäinen ohjelmanumero oli Mendhin ottaminen. Kaikille hääjuhlaan osallistuville naisille piirrettiin käsiin hennatatuoinnit eli mendhit. Morsian oli istunut tatuoitavana jo 2,5 tuntia kun saavuimme ja kaikkiaan hänen tatuointeihinsa taisi kulua melkein 4 tuntia. Ne olivatkin upeat, käsien kämmenpuolella näkyy tatuoituina morsian ja sulhanen. Nilkkatatuoinnit olivat aivan yhtä upeat. Hennatatuoinnin päälle voi laittaa sitruuna-sokerivettä kun väriaine on vähän kuivahtanut. Myös Vick'siä voi käyttää. Täten tatuoinnista tulee tummempi ja kuvio pysyy kauemmin käsissä.

Otin vähän vaatimattomammat versiot, kuvio kiertää tosin käden päällipuolelle

Chunni seremonia järjestettiin myöhemmin samana päivänä (perjantai). Kyseessä on sulhasen suvun lahjojen luovuttaminen morsiamelle. ("The ceremony involves the boy’s family visiting the girl’s house or venue that they have arranged to accommodate the guests. The boy’s family bring gifts comprising of fruit, Indian sweets, meva (dry fruit) and a complete outfit for the girl. Some families opt to bring many more gifts, although this is neither expected nor necessary.")

 Ilta jatkui tanssin merkeissä. Morsiamen sukulaiset tulivat isojen punaisten keppien kanssa "uhkailemaan" sulhasen sukua, tarkoituksena oli osoittaa että morsianta tulee kohdella kunnolla tai "täältä pesee". Vieraat löivät tahtia rumpupalikoilla piirin ulkoreunoilla.

 

Seuraavana päivänä oli vuorossa Sapnan Maiyaan ("Family and friends begin rubbing the vatna on the bride. This is concentrated on the face, arms, hands and feet. The maiyaan ceremony is a playful and cheeky affair when relatives will often mischievously apply the vatna on every available body part! Ladies traditionally sing jovial folk songs to enhance the celebratory atmosphere."). Kaikille seremoniaan osallistuville naisille jaettiin huivit ja rannerenkaat, morsian istutettiin teltan keskelle ja sitten kaikki vuorollaan sivelivät paksua kurkumatahnaa kaikkialle mihin pystyi (joku yritti tunkea sitä jopa morsiamen korvaan). Hiuksille siveltiin öljyä. Alun perin morsiamen olisi tarkoitus täten tahnoitettuna viettää koko vuorokausi peseytymättä omassa huoneessaan, mutta näin ei nykypäivänä taida kovinkaan moni morsian enää tehdä.

Huivit, rannerenkaat ja otsakoristeet jaettiin kaikille naisvieraille kauniisti organzapusseihin pakattuina.

Vatnasta eli tuosta kurkuman, sinappiöljyn ja jauhojen muodostamasta tahnasta sanotaan näin: "The vatna is a natural skin purifier so acts like a face and body mask. This is why it is applied three times before the wedding day. So the main purpose behind the maiya ceremony is to beautify the couple!"

Ryhmäkuva maiaanin jälkeen

Myöhemmin lauantai-iltapäivänä oli tiedossa sulhasen eli Kunalin vastaava seremonia (Pithi), johon me emme osallistuneet.

Ennen auringonlaskua (ehdottomasti ennen klo 18) järjestettiin vielä Sapnalle Churra (Choora) seremonia. "Choorae (plural) may contain different coloured bangles in various combinations, but the most common combination is red and white. The choora is worn by the bride for 40 days from the day she puts it on and on the 40th day only her husband can remove it for her. She can wear other choora after that for as long as she likes in any colour. During the old is gold days, the bride would wear a chura for a full year. When the color started to fade, her inlaws would actually have it recolored, so everyone knows she was a newly wed (less than a year of marriage). As the choora is made of fragile materials, Punjabi custom has it that the bride may refrain from heavy housework in her marital home to keep it intact for the 40 days, as a kind of honeymoon."

Näillä pojilla oli hieman hankaluuksia pujotella renkaita käteen, joten Sapnan kädet voideltiin ja rannerenkaat kasteltiin maidossa ennen pujottamista.

Churra seremonian lopuksi ja seremoniassa käsiin pujotettujen punaisten rannerenkaiden lisäksi morsiamen käsiin pujotettiin upeat riipukset, joita hän kantoi myös seuraavana päivänä mennessään naimisiin.

Sunnuntai-aamuna vietettiin varsinaiset häät järven rantaan pystytetyssä juhlateltassa.

Sulhanen saapuu

 

Morsian saapuu - hääpuku painoi 35kg!!

 

Itse vihkiminen tapahtui siten, että nuoripari kulki 4 kertaa alttarin ympäri ja oli sen jälkeen naimisissa.

 

Pyhä kirja kannettiin arvokkaasti telttaan ja pois sieltä

Häiden jälkeen iltapäivällä tuore aviopari muutti yhteen ja Sapna-morsian kannettiin upeassa sadusta repäistyssä kantotuolissa Kunalin asunnolle.

 

Iltavastaanotto oli upeasti järjestetty, ruoka oli hyvää ja hääpari (etenkin morsian) häikäisevän kaunis. Itse vähän ihmettelin sulhasen melko arkista asua, mutta näissä seremonioissa morsian tuntui muutoinkin saavan paljon enemmän huomiota osakseen.

Vieraat voivat kirjoittaa onnitteluitaan suureen tauluun, jossa oli vihkiparin kuva

 

 

Seuraavana aamuna tuntui aivan normaalilta herätä flamingojen metelöintiin mökin ulkopuolella - satumainen viikonloppu sai upean lopun.

 

Sattuihan siellä kaikenlaista mikä olisi voinut pilata viikonlopun, kuten esim. se että hääpäivän aamuna hotellin päävesiputki oli haljennut ja kaikkiin huoneisiin tuli vain ruskeana kuohuvaa alkalista vettä, todennäköisesti suoraan järvestä. Pestessä tuntui että vesi vain pyöri iholla ja saippua ei huuhtoutunut pois. Jälkeenpäin vasta mietin kuinka järkevää ylipäätään oli ottaa suihku siinä vedessä, mutta ainakaan vielä ei mitään näkyvää sairautta ole tullut. Näistä pienistä vastoinkäymisistä (ml. sähkökatkokset) huolimatta kaikki vieraat olivat parhaimmissaan paikalla juhlimassa Sapnaa ja Kunalia.

 

Upea viikonloppu, ehdottomasti värikkäin kokemukseni pitkään aikaan!!!