Ei heikkohermoisille

Palovammatapaturmastani on nyt 4,5 viikkoa ja paraneminen on edistynyt hyvin. Otsikointi sen vuoksi, että laitan teille näkyville ensimmäisen illan valokuvia vs. tämän hetken tilanne, jotta voitte itse todeta paranemisen. On varmaan hyvän maun rajoilla laittaa näitä kuvia tänne, mutta joukossanne on muutamia uteliaita jotka ovat niitä kyselleet. Ensimmäisen illan kuvat eivät ole  herkkähermoisille - ne eivät ole kaunista katsottavaa vaikka itse asiassa palovammat näyttivät kyllä vielä paljon pahemmilta vasta parin päivän päästä kun kaikki rakkulat olivat nousseet pintaan. Käsivarteni olivat kuin kuplamuovia ja ihmettelen edelleen naispuolisen suurlähettiläämme pokkaa, joka ei pettänyt hetkeksikään kun hän tuli minua heti alussa sairaalaan katsomaan ja katsoi suoraan käsivarsiinikin. Hatunnoston paikka.

Tämä Doctor's Plaza M.P. Shah'n sairaalassa on tullut erittäin tutuksi. Käyn täällä 2-3krt viikossa vaihdattamassa uudet kääreet käsivarsiini ja oikeaan jalkaani.

Dr Giddie, lääkärini, on intialaista syntyperää ja aivan mahtava tapaus. Hän lienee varmaankin lähempänä 60 ikävuotta, ja hänen ei-hössöttävä hoitotapansa sopii minulle erittäin hyvin. Haavat pidetään puhtaana ja siteet vaihdetaan, mutta muuten voin elää ihan normaalia elämää. Heti päästessäni sairaalasta hän lähetti samana iltana minulle tekstiviestin (lääkekysely-tekstareitteni päätteeksi), joka päättyi "... and I hope you have a good wine".  Hän myös sanoi pari viikkoa sitten, että voin ajaa taas autoa heti kun tuntuu siltä (aluksi hän sanoi etten voi ajaa kahdeksaan viikkoon, mutta kämmenteni paraneminen yllätti hänet eikä enää ollut estettä autoilulle). Eli olen jo voinut liikkua sairaslomani aikana kotoa pieniä pyrähdyksiä, mikä on todella tervetullutta sillä paikallaan olo on tappavan tylsää nyt kun en enää tunne itseäni lääkkeiden vuoksi väsyneeksi.

Sisarellani tuotin Suomesta heti alkuun luontaistuotekaupasta kupari- ja sinkkipuristeita sekä mustaherukansiemenöljykapseleita. Kaikki nämä vahvistavat vastustuskykyä sekä ihon hyvinvointia + uudistumista. En tiedä onko niiden syöminen oikeasti auttanut asiaa, mutta Dr Giddien mukaan ainakin ihoni paranee yhtä nopeasti kuin pienellä lapsella. Ihon uusiutumisen vuoksi minun tulee syödä extra-annoksia proteiinia ja hedelmiä sekä muistaa juoda paljon vettä. Yritin selostaa Dr Giddielle, etten voi syödä kuin kalaa ja kanaa (tulen tosi kipeäksi jos yritän syödä punaista lihaa), mutta hän vain totesi että nyt voin syödä possua, härkää, lammasta jne. "Now you can!!".... mitäs siihen sitten sanot? ;)  No, olen nyt kuitenkin syönyt proteiiniksi vain kalaa, kanaa ja kananmunia.

Sairaalasta pääsyni jälkeen minulla on käynyt kotona arkiaamuisin sairaanhoitaja pesemässä minut ja tarkistamassa siteet. En voi kastella vieläkään oikeaa kättäni, jossa on vähän syvempi palovamma. Tästä syystä myös hiusten pesu on toivotonta, mutta onneksi kuitenkin sisareni oli alussa auttamassa sairaanhoitajan lisäksi minua. En vielä tiedä korvaako matkavakuutukseni nämä kotisairaanhoitajan käynnit, mutta toivon niin.

Dr Giddie kutsui palovammoihin erikoistuneen kollegansa runsas viikko sitten tutkimaan vammani ja sen seurauksena olen nyt saanut hopeavoiteen sijaan hopeasiteitä käsiini ja jalkaani. Ne tuntuvat todella toimivan ja haavat paranevat/kuivuvat ennätysvauhtia.

Sitten näihin valokuviin - laitan vertailun vuoksi aina peräkkäin alkutilanteen ja nykytilanteen:


Oikea käsivarsi





Huono kuva, mutta käsi on erittäin hyvin parantunut. Ainoa vielä parantumista vaativa haava on peukalon vieressä kämmenselässä.





Vasen käsi alussa

 





Vasen käsi tänään, punertaa kuin vastasyntynyt possu mutta erittäin käyttökelpoinen
 



Oikeaan jalkaan tuli muutama melko syvä 2.asteen vamma

Tänään sain jo paksut kääreet siitä pois ja nyt kipittelen vain hopeasiteet vilkkuen

Vasen käsivarsi



Enää yksi syvä haava käsivarren alapuolella ja sitten tämäkin side lentää jorpakkoon

Maanantaina 29.8. palaan töihin - viiden viikon sairasloma on elämäni pisin. Kuulun niihin työntekijöihin, jotka todella harvoin sairastavat. Mutta näköjään nyt sitten pistin kerralla paremmaksi. Onneksi tapahtuneesta ei jäänyt minulle mitään traumoja ja nyt jo sytytän jälleen takkanikin itse. Tosin ilman sytytysgeeliä. Puutarhurini hakkaa minulle pientä haketta sytykkeeksi ja hyvin se syttyy silläkin.

 

Iksun vointi on myös parempi. Sillähän meni selkä (tai jalka?) runsas viikko sitten kun se leikki vähän liian rajusti sillä seurauksella että vasen takajalka ei ottanut kunnolla painoa vastaan eikä siinä ollut refleksiä. Eläinlääkäri antoi hoidoksi koppilepoa ja tulehduskipulääkettä. Nyt se jo askeltaa normaalisti ja menohalut olisivat kovat, kopista kuuluu välillä melkoisia vastalauseita. Olen kuitenkin edelleen sen kanssa varovainen ja hoidan kuten alussakin. Perjantaina menen eläinlääkärille uudelleen sen kanssa tsekkaukseen - täytyy toivoa että saisin jotenkin varmuuden siihen että vamma olisi mennyt ohitse. Muistuu liian hyvin mieleen edellisen mäyräkoirani Fistonin halvaus Pariisin ajoilta, enkä halua enää kokea sitä uudelleen.

 

Näin täällä Keniassa tällä hetkellä. Ei todellakaan "Kovaa hönkyä" blogin nimen mukaisesti, mutta kyllä tämä vauhti tästä pikapuoliin toivon mukaan paranee.