Kesäloma

Tampere uudesta Torni-hotellin Moro-baarista kuvattuna. Baari on tyylikäs ja näköalat mahtavat, suosittelen! 

Parasta kesälomassa on se, että voi kulkea ilman kelloon vilkuilua ja meikittä, istua pitkiä iltoja miettimättä aamuja. Ja mitä siitä, jos lomalla tulee muutama ilo-kilo painoa lisää. Ainakin ne ovat hyvässä seurassa ja mukavina hetkinä hankittuja.

Itävaltalaisen Erwin Wurmin makkarataidetta Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella

Lähdin Suomeen heti kun Kenia oli toipunut Obamasta, heinäkuun 29.pvä lentoni starttasi Jomo Kenyatta International Airportilta Amsterdamin kautta Suomeen. Torstaina 30.pvä iltapäivällä heti Suomeen saavuttuani ajelin taksilla hakemaan loma-autoani tutusta autovuokraamosta Lauttasaaressa – tänä vuonna sain punaisen Renault Clion alleni. Ensin vähän nyrpistelin auton pienelle koolle, mutta loppujen lopuksi se toimi oikein hyvin eikä se ollut kalliskaan. Autovuokraamon pihasta startatessani huomasin vaistomaisesti ajavani Tiirasaarentien vasenta reunaa ennen kuin älysin että Suomessahan autoa ajetaan oikealla puolella. Sen jälkeen homma sujui taas ihan normaalisti ja selvisin naarmuitta koko elokuusta.

Kävimme Länkipohjassa hakemassa sisareni taulut pois näyttelystä, joka päättyi. Näyttelypaikka oli hauska pihapiiri, ja osa teoksista todella mielenkiintoisia.

Sisareni Annen ballerina-tauluja (nämä ovat edelleen myynnissä, jos jotain sattuisi kiinnostamaan. Kehystystyössä käytetty aitoa lehtikultaa.)

Hevosenkenkä-hevoset

Plexille maalatut hohdokkaat lehmät

Ensimmäinen lomaviikko sujui Paraisilla Attun saarella Heinon Niinan vieraana. Maisemat olivat vertaansa vailla ja mökkielämä oli juuri se mitä kaipasi heti loman alkuun, jotta sain työasiat pyyhittyä mielestäni. Sisarentyttäreni Satun virveliäkin sain muutaman kerran kokeilla ja nousi sieltä pari pientä kalaakin. Kävimme päiväretkillä Kustavissa ja Nauvossa. Nauvossa olen käynyt vuosia sitten, se on muuttunut melko paljon niistä ajoista - huvivenesatamasta on tullut turistien rantabulevardi pienine myymälöineen ja ravintoloineen.

Mökki on saanut uuden hienon laiturin Niinan ja siskonmiehensä nikkaroimana

Lauttaa odotellessa

Upea maisema Itämerelle avautui, kun malttoi kiivetä Paraisten portilta ylös mäen päälle

Meillä oli näin ihanat illallismaisemat Niinan mökillä

Paraisilta palattuani loma sujui suurimmaksi osaksi Tampereen suunnalla, tosin viikon verran kävin Helsingissä ministeriössä UE-päivillä. Ilmat olivat ihan huippuhienot elokuussa, joka aamu taivas oli sininen vailla pilven hattaraakaan.

Tampereella pitkän restaurointityön jälkeen auennut Näsilinna eli Museo Milavida on käymisen arvoinen. Nyt siellä oli esillä Finlaysonin perustajaperheen tarina (Nottbeckit) sekä Salvatore Ferragamon elämäntyötä. Museo ei ole liian suuri ja se on toteutettu uudella tekniikalla. Todella kiva museokäynti!

Oikealla puolella oleva mielikuvituskenkä on luotu Judy Garlandille.



Kesäohjelmaan kuului myös Jari Sillanpään 50v-konsertti joka oli todella upea yli 4 tunnin setti, ilotulitteitakin ammuttiin ilmaan enemmän kuin itsenäisyyspäivänä.

Helsingin design-museossa käynti kuului UE-päivien ohjelmaan

Eräskin auringonlasku Helsingissä

 

 
Palovammani ovat parantuneet melko hyvin. Muutama arpi on tosin kasvattanut vähän liikaa arpikudosta, ja ne lääkärini täällä Keniassa aikoo leikata pois. Ensin en ollut kovin innostunut näistä leikkauksista, mutta lopulta ajattelin että ehkä ne arvet sitten kuitenkin olisi kiva saada piiloon. Kävin Suomessakin työterveyslääkärillä Mehiläisessä näyttämässä varmuuden vuoksi käsiäni, mutta sen käynnin jälkeen minulle todellakin vahvistui käsitys että saan parempaa hoitoa täällä Keniassa. Tapaamani työterveyslääkäri (tai oikeammin hänen sijaisensa) selaili netistä että ”mitähän näissä tapauksissa yleensä määrätään” arpien hoitoon. Lopulta sain eräänlaista kortikoidiemulsiota, jonka täkäläinen lääkärini tuomitsi täysin, koska se on liian voimakasta ja ohentaa ihoa liikaa. Sisarenpoikani avopuoliso Minna taas puolestaan oli neuvonut minua ostamaan etanavoidetta arpiin, ja se tuntuukin vaalentavan osaa niistä – ainakin se on vaaratonta. Hieman alkaa kypsyttämään tämä arpinen elämä, mutta onneksi voin Suomessa saunoa +60 asteeseen asti vaikka auringolta jouduinkin käsivarsiani peittelemään. Kiitos Niinalle vielä hänen Paraisilla luomastaan design-luomuksesta, eli vanhasta pitkähihaisesta miesten t-paidasta leikellyistä hihoista, niiden avulla voin ottaa aurinkoa muina naisina palovammat piilossa.

Työrintamalla odottaa kiireinen syksy. Meillä uusiutui suurlähetystössä koko ”johto” suurlähettilästä myöten ja suurlähettilään virka-asunnossa alkaa iso remontti. Vuosi alkaa psykologisesti minulle aina syksystä eikä tammikuusta (näin varmaan monella muullakin). Vaikka täällä mennään paikallisesti nyt kesää kohden niin ilmassa on syksyn tuntua. Pilviä kerääntyy päivä päivältä enemmän taivaalle ja lyhyen sadekauden odotetaan alkavan ihan pikapuoliin. Jälleen kerran täällä odotetaan El Niño-ilmiön tuovan mukanaan todella rankkoja sateita ja tuulia. Viime vuonna tuo ennuste ei pitänyt paikkaansa, täytyy toivoa että niin käy nytkin.